App jalostukseen?

Vastasin tuossa jokunen aika sitten Appia koskevassa kysymyspostauksessa, että seuraava koira voisi mahdollisesti olla Appin pentu. En tällöin ajatellut, että joku sen voisi niin ymmärtää, että haluan Appin pennun, koska oma mussukkani mun ja vaan omalta maalta voi löytyä kultaa. Jos näin ajattelisin niin se sotisi todella pahasti aiemmin kirjoittamiani pätkiä vastaan omalle koiralle ja sen vioille sokaistumisesta. Mutta avataanpa tätä asiaa vähän, se kun tuntuu jotakuta kiinnostavan ja eipä muakaan haittaa sitä mietiskellä. Ehkäpä tän mietiskelyn tuloksena asia joillekkin avartuu ehkä sit ei.

Don´t hate my 'cause i'm perfect...

Ensinäkin mä en näe mitään hehkua tuoda ulkomailta koiraa, joka on lähtökohtasesti ei-jalostukseen materiaalia. Eli suvussa on jotain, mikä estää jälkeläisen jalostuskäytön automaattisesti. Ja niin jos etsit vain ja ainoastaan sitä harrastuskoiraa, sulle ei ole mitään väliä voiko sitä käyttää syystä tai toisesta jalostukseen ja aiot muutenki kastroida/sterkauttaa koiran niin tällöinhän se on ihan yks ja sama onko se koira jalostusmateriaalia. Tosin en ymmärrä, miksi pitää teettää edes yksilöitä joista ei ole lisääntyjiksi, mutta se nyt on toinen aihe sitten kokonaan... (älkää ny sotkeko rescueihin!) Kuitenkin jos nyt mietitään mua ja mun tapausta. Haluan tulevaisuudessa kasvattaa bordercollieita. Mun kriteereille pennun täytyy lähtökohtaisesti olla väkisinkin jalostusmateriaalia. Loputhan selviää pennun kasvaessa aikuiseksi. Eli selviää luustokohtalo, luonne ja vähän sitä mihin siitä koirasta loppupeleissä on ja ennen kaikkea millainen se on, antaako se jotain lajille nimeltä koira? Rodulle nimeltä bordercollie?

Jos nyt mennään niin pinnalle, että ajatellaan pelkästään Appia koirana. Koiraa, jonka suku on tutkittu isän puolelta ainakin neljänteen polveen ja emän suku kolmanteen polveen. Ollaan aika hyvällä mallilla. Lisäksi tutkitut koirat ovat kaikki terveitä. Jos katsotaan nyt, vaikka pelkästään suvun lonkkia niin aika harvat C:t sieltä löytää. Ja nekin kuuluvat jollekkin isän siskon tädille, eli eivät niin konkreettisesti vaikuta juuri koiraan App, kuin vaikka emän emän lonkat. Sitten kun suvun terveys on tulosten perusteella aika hyvillä vesillä katsellaan vähän, että no millasia koiria ne ovat sitten olleet näin harrastuksia ajatellen? No siellä on sukutaulussa suurimmalla osalla koirista ajettu paimennuksen perusrata, sitten löytyy muutamia tsämpiöönejäkin. Eli aika hyvällä mallilla on suku näin yleisesti. Sitten suvun jälkeen katsotaan tarkemmin Appin vanhempia. Kaikkien oleellisten terveys selvittelyiden jälkeen voidaan todeta, että kummatkin koirista ovat terveyden perikuvia ja kaiken lisäksi niillä on hyvää jälkeläisnäyttöä.

Nyt siirretään katseet yksilöön nimeltä App. Pentupeilissä terveet silmät omaava yksilö, jolle on tehty CEA/CH- geenitesti. Osoittautunut kantajaksi, okei jalostuksessa täytyy huomioida testattu emä normaaliksi. Lisäksi App on tällä hetkellä luonteeltaan oikein mahtava ja ulkoistentutkimusten mukaan ellällä todettu terveeksi (mm.norm. laskeutuneet kivekset). Näin ollen mulla pitäisi olla kaikki oikeudet salaa haaveilla Appin pennusta? Silti yksikin pieni asia voi haaveen romuttaa, kun edessä on vielä enempi ja vähempi vaikuttavia tekiöitä; lampaille sytyttely, luustokuvat,geenitestit, sopivan nartun löytäminen ja sopivien kotien ennalta löytäminen ja ihminen, joka jakaa mun ajatuksiani. Aika paljon voi mennä pieleen, kun tosiaan se yksikin asia voi romuttaa koko homman? Mutta hei... niinhän se on. Yksi paha ja pitkälle edennyt kohtutulehdus jalostukseen suunnitellulla nartulla-> kohdunpoisto. 4kk iässä puhjennut OCD. Aikuisena silmäpeilissä havaittu alkava kaihi. D-lonkat. Selkävika (esim.LTV tai spondyloosi) ja mitä kaikkea vielä.. mut hei haaveilu ei oo koskaan ollu kielletty, miksi olisi nytkään?

Ymmärtäisin jos olisi kiveen hakattu, että tulen teetättämään Appilla pentueellisen koiria vuoden päästä, mutta kun eieiei. Olen todennut, että haaveilen, haluaisin tai mietiskelen, että... On kurja jos tälläisiä ajatuksia ei voi "sanoa" ääneen ilman, että joku vetää herneet nenään... Koirasi on 3kk ja haluat sen pennun... mitä??? Kun asia ei näin ole. Kyse ei ole siitä, että haluaisin nimen omaan oman koirani pennun. Kyse on siitä, että voisin toivoa että seuraava koirani olisi koiran pentu, jonka suku, luonne ja terveys minua miellyttävät. Jos se koira sattuu olemaan oma koirani niin mitä sitten? Asiasta toiseen ja kolmanteen; postitan huomenna ilmoittautumiseni Sastamalassa helmikuun lopussa- tammikuun alussa järjestettävälle kasvattajan peruskurssille. Odotan innolla, mitä ajatuksia ja näkökantoja siellä herää. Ja kirjoittelen tietysti myös tänne. Jalostus/kasvatus on asia, mistä voisin jauhaa loputtomasti. Asia, jossa tiedon janoni ja palamaton uuden oppimisen halu eivät koskaan lopu. Aina saa haaveilla. Aina saa toivoa. Ja vähintäänkin sinä voit itse uskoa unelmiisi ja haaveisiisi.

Kuvaa aika hyvin unelman toteutumista?