tiistai 28. huhtikuuta 2015

Kysymyspostaus ja haaste!

Tuli vaan ihan semmonen fiilis, että haluis kirjottaa jotain... Asia teksteistä tai mielipidepostauksesta ei tullut yhtään mitään ja treenipostausta oli semmosta perus lätinää kunApponniinhienoihanaihkujee niin aattelin jättää väliin. Treenit tulee taas yhtenä tylsänä postauksena... loppuviikosta :D JA tosiaan pistäkääpä kommentteihin kysymyksiä, mitä nyt mieleen tulee... vastaan tällä viikolla postaukset muodossa kaikkiin kysymyksiin. Voi pistää taas privallakin ja anonyyminä ;) Nyt asiaan;

Kössin nää kysymykset suoraan In Action blogista, käykääpä katsomassa hyvät vastaukset sieltä! Nyt nämä mun vähemmän hohdokkaat vastaukset;

1. Suurin saavutuksesi koiran kanssa?
Helppo! Se kun minä ja Rodo joskus kaksi vuotta sitten voitettiin Koiranpäiviä agilitymölli cupin yksi osakilpailu Nokialla mölliradalla. Rodo oli niin älypätevä, vaikka ite mokailin ihan täysin. Meidän äiti oli sillon tosi ylpee musta ja Rodosta. Se oli hieno päivä <3 Tässä video;

2. Mitä arvostat koirassasi?
App on älyttömän kiva ja helppo arjessa. Sillä on iso moottori ja miellyttämishalu harrastuksiin. Se on sopeutuvainen, miellyttämishaluinen... Keksisin siitä kivoja adjektiivejä loputtomiin, mutta kaikista eniten arvostan sen ongelmanratkaisu kykyä! Vaikka usein siitä vitsailenkin, mutta on se vaan fiksu.. ihan oikeesti :D

3. Miten koulutat koirasi? (Naksutin, pakote, jokin tietty koulukunta, kaikki sekaisin?)
Riippuu kyllä niin tekemisestä. Siten mikä toimii parhaiten. Yleensä positiivinen vahviste on se juttu, mutta kyllä pakotteitakin tulee käytettyä. Tämmöinen oma tyyli, mutta voin todeta sen ainakin Appilla toimivan muiden ohjeiden lisäksi.

4. Haaverotu, jota et kuitenkaan koskaan voisi ottaa?
 Tanskalais-ruotsalainen pihakoira, ei vaan sovi mun harrastuksiin :(

5. Uros vai narttu? Miksi?
Uroksien kanssa kemiat vaan pelaa niin paljon paremmin yhteen. En sitten tiiä miten aattelin kasvattaa ilman narttuja... jaa´a..

 6. Paras yhteinen muistonne?
Ollaan varmaan yksmielisiä siitä paimennuskerrasta... :D

7. Hetki, jona olet pelännyt eniten?
Varmaan se, kun viime halloweenina olin ulkona ehkä 23 aikaan ja joku känniläinen tuli turhan lähelle huutelemaan eikä missään ollut ketään ihmistä.. onneksi iso paha Roi alku murista <3

8. Jos koirasi puhuisi, mitä se sanoisi sinulle?
"Lähdetäänkö neljännen kerran tänään metsään???" "Miten niin en voi saada vähän maistiaisia sun jauhelihapihvistä...?" "Eikö voitais jo mennä.. mulle on se ja sama miltä SÄ näytät" "Tarkotit siis sivulle tuloa eikäs?" "Äiti äiti katso Masa on tuollaaa...." minä: "App ei kaikki ruskeat koira ole Marley..."




  9. Mikä on mielestäsi sopiva määrä koiria?
Sen verran että kaikille voi tarjota sopivan määrän rodunomasta toimintaa ja laadukasta hoitoa. Itellä suunnitelmissa ihan kivan kokonen lauma... sitten joskus... nyt toi yks on ihan riittämiin.

10. Kuva koirastasi lempipuuhassaan.





sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

App 6kk ja eilinen esineruutu

App täytti tänään jo 6kk!! Miten aika menee näin nopeesi... Se on kyllä silti vielä toistaseks mun pieni pentuni <3 Eilen canicross kisojen jälkeen raahaudun kipeine paikkoineni tekemään vähän esineruutua Lindan ja Marleyn kanssa. Tallattiin ruutu, joka oli vain noin 10X10 ja mukana oli neljä esinettä. Nalle Puh laukku pehmeä, hanska, jäätelöpallolusikka (myös pekossa käyttöesine) ja patukka. Pistin Appille suber uber cuulit katu-uskottavat pk-valjaat ja otin sen gripissä käymään ruudun etureunalla. Viskasin patukan ruutuun ja lähdin kohti lähetyslinjaa. App keuli kohti ruutua koko matkan sieltä pois päin. Nappasin liinan pois, osoitin kädellä kohti ruutua ja vapautin pannasta kun toisella oli katse kohti ruutua ja nenä kävi. Lähetyslinja oli about 10m ruudusta. App upposi suoraan ruutuun ja toi etureunasta patukan.

Leikitin sen narupallolla ja otin uudestaan pannasta kiinni kohti lähetystä. "Etsi" käskyllä ja käden suunnalla lähetin sen samoilla merkeillä uudestaan ruutuun. Taas upposi ja tällä kertaa toi nalle puh laukun ruudun takareunalta. Ruudussa työskentely oli tosi hyvää nenä kävi ja keskittyminen oli tasan esineissä, vaikka kävelijöitä/hölkkääjiä meni ohi. Taas leikitykset narupallolla ja sitten uusi lähetys. Tuuli kääntyi jotenkin vammasesti ja koska meidän ruutu oli vähän mäkeen se painoi hajua vahvasti oikealle. Jonne Appkin sitten painui. Törmäsi kuitenkin hajuun ja lähti tulemaan suoraa linjaa takaisin ruutuun, mistä löysi tällä kertaa hanskan. Taas leikitys ja viimeinen lähetys. Jälleen tuuli vaikeutti ja muovinen ei haissutkaan niin paljoin, kun muut esineet. Appin motivaatio oli kuitenkin kohdillaan. Käskin sen takaisin luokse, kun se painui vain hajun perässä oikealle. Lähtetin sen viistosta enemmän oikealta ruutuun merkkien jälkeen ja sinne painuikin suoraan hajun perässä eikä ongelmia muovisen esineen kantamisessa. Kunnon palkkaus ja tauolle.

Mietin pitkään kannattaisiko ottaa vielä uudestaan vaiko lopettaa siihen. Pentu ei ollut vielä tippaakaan väsynyt ja janosi päästä uudestaan. No valjaat takaisin niskaan ja esineet ruutuun. Veti vielä hienommin kuin edellisellä kertalla, vaikka tuuli painoi oikealle App löysi ongelmitta ruutuun ja toi esineet rivakasti luokse. Suuuper hieno oli! Tein vielä vähän seuruuta, ihan muutamia askeleita ja takapään käyttöä, jossa ei ongelmia. Koiraan päin kääntymistä seuruussa päästään vielä hiomaan. Ensi kerralla isompi ruutu, eri esineet ja lähetys vähän kauempaa. Ton kanssa on niin kiva tehä töitä, kun se hokaa heti mitä halutaan ja nenä toimii <3

Kävin myös kipeine jalkoineni kuvailemassa Appia, kun se kerran 6kk täytti tänään. Tässä vähän satoa... Muutoin me lepäillään tää päivä, huomenna sitten peko tottikset!




 toisitko ystävällisesti mun avaimet takaisin...

jaa kuole vai?

Canicross kisat

Eilen oli sulanmaankauden avauskisat Ohkolassa! Saavuimme paikalle 12.30 maissa. Noudin meidän numerolapun Jonnalta, joka oli ystävällisesti ottanut sen ilmoittautuessa (kiitos!). Aikaa oli kuitenkin vielä reilusti ennen starttia, joten lähdimme lämppäilemään pellolle. Appkin pääsi juoksemaan siis kiusaaman Ukkoa. Venyttelin ja pistettiin kamat päälle mulle, sekä Ukolle. Sitten lähdettiin kohti lähtöpaikkaa. Tsemppaukset junnujen kesken ja Jade ekana matkaan. Katoin vähän silmät pyöreenä Jaden ja Peksin vauhtia heti alusta alkaen... Ukolla oli lähdössä vähän vaikeuksia. Se ei ollut ollenkaan lähössä samaan suuntaan, mutta kun "aja" käsky kuului nykäisin sen vain mukaani ja sitten Ukko kiihdyttikin eteen. Juoksi tuntui alussa tosi hitaalta eikä edennyt niin rivakasti. Ukko veti hyvin ja tasaisesti. Mun hyytyessä ylämäkiin Ukko vaan kiihdytti. Joka mutkan jälkeen olin, että "joko maalisuora??" Mutta ei... Sai tosissaan itteään matkalla motivoida. Ens kerralla muistan Jaden vinkin biisistä ;)

Lopulta näin loppusuoran ja sain tosi kivan kirin siihen. Ukkokin jaksoi vetää loppuun asti. Maalissa tuuperrus maahan, keuhkot huutaa hoosiannaa ja kurkku verestää. Jade tuli vielä kysymään fiiliksiä, vaikka mun sanat olikin suurin piirte "ppuuuh hyvin lääh meeeni puuh" :D Kun sain nostettua itseni hetkeksi varjoon Ukko lähti pulikoimaan lampeen ja itse hain vettä autosta. Käytiin loppu lämppäilemässä Ukko pellolla ennen palkintojen jakoa. Otettiin yhteiskuva meistä junnuista meidän instatilille; Jr sleddogsport from Finland ja sitten palkintojen jako. Taputettiin ensin muut luokat ja toiseksi viimeisenä meidän sarja eli DCWJ; ensinmäiseksi sijoittui Jade Peksillä ajalla 8.27,5! Toiseksi minä ja Ukko ajalla 8.41,2 ja kolmanneksi Henna ja Eka ajalla 9.11,5!

Olin hiiirmu tyytyväinen meidän aikaan ja yleisesti koko kisaan. Palkinnoksi saatiin L-svu:n logolla varustettu termari... Oli huippua nähdä teitä muita junnuja ja te teette tästä lajista niiin mahtavan! Mikä yhteishenki! Jämin leirillä nähään ;)



torstai 23. huhtikuuta 2015

App OCD?

Katso ensin video perjantailta; App almost 6kk RT ja Peko nouto ym.

Yhtäkkiä sitten lauantaina aamulenkillä huomasin Appin ontuvan. Havaitseminen oli vaikeaa, koska se kevensi oikeaa etujalkaa todella vähän ja satunnaisesti. Ensinmäinen ajatus oli voi v*ttu se kuolee... sillä on OCD... Päästin Appin vapaaksi ja se paino normaaliin tapaansa. Ontumisen kuitenkin huomasi ravissa. Myöhemmin päivällä ei taas ontunut, sitten taas ontui ja ontui vähän selveminen on-off. Olin suoraan sanottuna paniikissa ja itkin lähes koko loppu päivän. Sunnuntaina koira ei ontunut, mutta oli jumissa-jäykkä.

Maanantaina soittelin sitten jokaisen Tampereen ortopedin ja pari muutakin ellää.. hehe... Maanantaina syötin myös Appille rustoluun, josta se sai ripulin. Jes. Maanantai meni sitten p*skaa siivotessa ja murehtiessa pentua, vaikka se ei edes ontunut. Tiistaina sain ortopedilta vastaukset sähköpostiin. Hän suositteli röntgeniä ja tarvittaessa ct-kuvia. Skippasin meidän peko treenit nössöyttäni ja jatkoimme riisilinjalla... Hain myös ripulilääkettä, mutta feilasin... Promax lääke on kolmen päivän kuuri, ja annoinkin Appille päivän annoksen. Ei se siitä erityiesti tykännyt, joten jätin sen huolettomasti pöydän hyllyyn. No kun tulin Kentsun agitreeneistä niin siellä oli lääke putkilo minimalistisen pienenä silppuna ja itseensä tyytyväinen koira sängyllä... "Näin käy kun et ruoki mua ja jätät vielä ottamatta treeneihinkin.. stana.."

Keskiviikkona soitin ajan ortopedi Hanna-Leena Terhoselle Tampereen Animagiin torstai illalle. Ripulilääke ei onneksi aiheuttanut ripulia, mutta jatkoimme vielä riisi-lakt. maitorahka linjalla. Illalla olin jopa niin villi, että pistin kananmunaa riisin sekaan.. vou...

Tänään eli torstaina oli "tuomionpäivä"... Ensinäkin EKSYIN enkä löytänyt klinikalle. Onneks vastaanottovirkailija ohjasi mut puhelimitsi perille. Olin ihan paniikissa siis jo valmiiksi. Pääsimme pienen odottelun jälkeen huoneeseen ortopedin kanssa. Btw App paino VAIN 12,8kg.. luikku... Hanna-Leena oli ihanan positiivinen ja rauhallinen, rauhotti vähän muakin. Taivutteli eka Appin raajat. App näykkäili ilmaa eikä hirveesti arvostanu tutkimusta. Kuunteli sydämen ja hengitykset, jotka ok. Sitten rauhotuslääke kankkuun. App maltto taistella kauan lääkettä vastaan ja lopulta se vietiin röntgeniin puoli hereillä nukahtamaan, kun se ei malttanut jättää mua. Mamman poika <3 Ei tarvinnut kauaa odotella ku Hanna-Leena kutsui mut tarkastelemaan kuvia, App oli finito maassa ( :D ). Katseltiin kuvia ja mun sydän pamppaili ihan hulluna. Hanna-Leena selitti mulle kaiken kuvista ja kuulin vaan sanoja "ei mitään vikaa" "siistit" "terveet" "tiiviit" "ei OCD:tä".... Meinasin pökrätä lattialle siitä järkytyksestä ja ruveta itkemään ilosta. Odoteltiin että känniApp toipui ja poistuttiin kotiin.

Koko homma sis. kyynäret, lonkat ja olat 256,05e lääkkeineen. Vakuutuksen jälkeen mulle jäi maksettavaa 131,50e. Ei paha ollenkaan siitä, että tietää koiransa olevan terve. Tässä vielä Hanna-Leenan lausunto ja kuvat;

"App tuotiin tuotiin tutkimuksiin etujalan ontuman takia.
App oli ontunut toista etujalkaa (todennäköisesti oikeaa) muutaman päivän (kylläkin yhden...), nyt levolla helpottanut. Ontumatutkimuksessa saadaan esiin reaktio vasemman olkanivelen taivutuksissa, lievä reaktio oikean olkanivelen taivutukseen. Kyynärniveliin ei reagoi.
App rauhoitettiin ja sen olkanivelet, kyynärnivelet ja lonkat kuvattiin. Kuvissa ei todettu irtopaloihin viittaavia muutoksia, nivelet normaalit, ei selkeää panosteiittikuvaa.
Todennäköisesti App on kolhaissut itsensä riehuessaan. Palataan asteittain takaisin normaaliin liikuntaan.
Ruokaa saa tarjota vasta, kun App on täysin herännyt rauhoituksesta.
Hyvää jatkoa Appill!"





Lopuksi vielä kulutusjuhlan iloja;



maanantai 13. huhtikuuta 2015

Haaste ja mökkikuvat

Nappasin täältä aikani kuluksi haasteen;

1. Luetko paljon koirablogeja?
Juu kyllä

2. Mitä koiraharrastusta et haluaisi kokeilla?
Varmaan mondioring tai suojelu. Ei ollenkaan tunnu omalta jutulta. Taakanveto kans yks...

3. Mitä mieltä olet koiranäyttelyistä?
No henkilökohtaisesti en arvosta. Kyllähän sen voi jokainen todeta, mitä ovat monelle roduille tehneet.

4. Kuinka kauan olet pitänyt blogiasi?
Tooota noin... Kolmisen vuotta?

5. Mikä on parasta koko koiraharrastuksessa?
Tietynlainen ikinä-ei-tuu-valmista, omat harrastukset ulkoilma tekemisiä, upeat persoonat niin ihmisissä kuin koirissakin ja kaikenlaiset uudet kokemukset.

6. Entä mikä on ikävintä?
Tietynlaiset persoonat muissa harrastajissa, tietyissä lajeissa autottomuus ongelma ja kelien armoilla olo.

7. Mikä on erikoisin koirasi/koiriesi koskaan tekemä asia?
Varmaanki se kun App unissaan saattaa ruveta "kiljumaan" :D Se on aika mielenkiintosta herätä siihen...

8. Mitä harrastat koirasi/koiriesi kanssa, jos harrastat jotain?
Paimennus, peko, toko, tottis,rally-toko tällä hetkellä App. Vepe ja agi kentsu. Aksa Troilus.

9. Minkä koirarodun valitsisit, jos sinun pitäisi valita rotu sen ulkonäön perusteella?
Tykkään tosi paljon suomenajokoirista ulkonäöllisesti eli varmaan sit semmone.

10. Kuinka monta koiraa olisi sinulle ehdoton maksimimäärä?
riippuen ihan tiloista, mutta on mulla semmonen lähemmäs kymmentä suunnitteilla...

11. Mikä on hassuin koiraasi/koiriisi liittyvä muistosi?
Ehdottomasti Appin ilme, kun pistin sen kuppiin ekan kerran lihaa!












torstai 9. huhtikuuta 2015

Pätevä pelastuskoiran alku

Nyt tulee kirjoitelmat tän vkon treeneistä! Maanantaina PPK:n alkeiskurssin eka tottis kerta. App oli hiiimu innoissaan ku uus kenttä, uudet koirat, uudet tyypit ja jeee... Mutta yllättävän hienosti maltto keskittyä. Tehtiin seuruuta vaan imuttamalla, perusasentoa ja kahden lelun leikkiä, vähän se kyttäili Hukkaa kauempaa jos ois vaikka LEIKKIII!!??. Lopuksi ryhmätottiksissa oltiin piirissä ja App oli välillä perusasennossa, välillä maassa ja välillä kyljellään. Muut kiersivät seuruussa. Appin oma seuruu meni vähän pipariks ku väsytti jo.

Tiistaina käytiin tekemässä lyhyet, rennot tokot Lindan ja Marleyn kanssa. Hieno seuruu kainalopalkalla <3 minsan paikkamakuu, yhdellä välipalkalla. Luoksetulo, vähän vaikeuksia eteen tulemisessa suoraan. Sitten frisbeetä, jossa kopit oli vähän hakusessa tällä kertaa. Eilen eli torstaina oli ensin nopea lyhyt toko treffaus Sennin ja Dellan kanssa. Seuruu meni taas hienosti, mutta perusasento oli innoton... Hmm... Siitä on kuitenkin lähes aina palkkailtu, täytyy helpottaa taas vaihteeks. Paikkamakuu n.1,5min kaks välipalkkaa ei ongelmia. Ennakoi perusasennon. Luoksetulo ei ongelmia, kohtuu hyvin eteen. Tolpassa odottaminen liikkuroinnin ajan kaameaa.

Pelastuskoiratreeneissä oli maasto osuus vuorossa. Eka lähetttiin kierellen ukon luo. App haisteli jälkiä maasta ja hokas äijän vasta näköetäisyydeltä. Varovainen lähestyminen ja mamman tykö leikkimään. Toinen ukko löyty paremmin! Tultiin vähän suorempaan ja sitten tuo haisteli sinne päin ja narusta irti. Sinne se meni ja nyt kelpas namit ja lelut, oli reipas kaveri. Seuraavalla kierroksella vielä yksi, jota lähettiin hakemaan tuulen alapuolelta. Nyt oli paremmin nenäilmassa ja n. 7m äijästä jännitty, jolloin vapautin ja juoksi suoraan äijän paikkaan, kävi ensin tsekkaamassa toisen kulman kun tuuli ilmeisesti pomppasi siitä ja sitten äijän luo ihan intopiukeena! Viimeseen olin erityytyväinen, se hokaa!!! Nyt me lähetään vkl mökille, sieltä kuvia sitten ja ehkä tehdään vähän makkararuutuakin.













tiistai 7. huhtikuuta 2015

Appin mätsärikuvat!

Onks tää ok?
Jaa hää... miten nii SIIIRRÄ jalkaa?
Musta mamma tuntuu et tää ei oo oikeen mein juttu...
Se on nami ja häntä heiluu

sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Mätsärissä ja edistystä odottamisessa!

Eilen oli hyvin ainutlaatuinen päivä Appille! Se pääsi ekaa ja varmaan vikaa kertaa mätsäreihin! Mätsärin järjesti hyvä ystäväni ja agility urani aloittajani Heidi eli koirapalvelu taidogas. Pistin Appin aluksi häkkeineen Heidin shelttien kanssa takahuoneeseen, mutta semmonen pillipiipari siellä piti ininää, että eihän sitä kestänyt kuunnella ja muutkin koirat hermostu. Jätettiin App yksin kevytmetallihäkkiin ja valot poies. No seuraavassa hetkessä App avasi oven ja kun menin katsomaan niin voi ei... Kevytmetallihäkin verkkokangas HALKI... Kun pentu tahtoo ulos... pentu tulee ulos. Otin sitten pennun häkkeineen ilmopisteeni viereen, koska siinä se todennäköisesti pystyisi olemaan. Siihenhän se sitten kävi maaten ja hetken päästä jo nukahtikin. Pienoinen ärsytys silti.

Olin lähes koko päivän ilmoittautumisessa ja on se vaan kivaa puuhaa. Varsinkin eräs tyttö, jota rohkaisin menemään Venäjän mustaterrierillä junnuhandleriin jäi hyvin mieleen <3 Vaikka häntä jännitti niin kyllä kannatti, kun kerran voitto tuli! Siinä oli kyllä koko ajan kädet täynnä työtä. Appin pistin isoihin pentuihin ja opetin kolmessa minuutissa seisomisen ja ravin. Sitten kehään. App "ravasi" hienosti, ei siis vetänyt ja vaan kerran hyppäs. Vastassa oli hivenen arka pinseri. App ei oikein malttanut seistä vaan tarjosi istumista, mutta oikein hienosti tuolla harjottelulla. Tuomari sai tulla koskettelemaan ei välittänyt ja antoi katsoa hampaatkin. Tietysti sain kuulla Appin kaposuudesta, massan puuttumisesta ja honkkeli jaloista, mutta en voisi olla enempää samaa mieltä. Yksilöliikkeissäkään ei ollut ongelmia. Meidän esiintyminen oli hilpeää ja persoonallista.

Tuomari arpoi nauhaa aika kauan ja lopulta antoi punaisen nauhan pinserille, mikä ei itseäni haitannut. Heillä oli varmasti paljon enemmän harjoittelua takana ja suunnitelmia kehiin muutenkin. Sitten paikalle tuli ihanaihana Saku, mikä oli Appista huippu kiva juttu! Nauhakehässä vielä käytiin tosin ilman menestystä. App malttoi seistä koko ajan ja antoi asetella itsensä hienosti. Ei vain ollut tuomarin mieleen, mutta voiko siitä syyttääkään. Ei ole mikään kaunein ilmestys tämä koira. Silti kiva kokemus ja vähän erilaista hommaa.

Appin häkissä odottaminen oli koko loppu tapahtuman hyvä. Se makasi/nukkui koko ajan ja ei ruvennut meuhkaamaan, vaikka hain toisesta hallista pullaa, kävin katselemassa kehää ja kuvailin. Hienoa! Illalla oli vielä treenit, joihin päätin ottaa Appin häkkiin, kun se oli niin väsynyt. Ne olivatkin omatoimi treenit ja vain minä, sekä yksi muu oli paikalla. Oli ihana lämppälenkki auringonlaskussa <3 Semmoiset hetket vaan jää mieleen. Treeneissä tein eka Troiluksen kanssa keppejä kera putken. Vaihtelevasti meni. Pääasiassa hyvä hakeminen oikeeseen väliin ja aina pujotteli loppuun asti, vaikka jäisin itse ihan alkuun. Putkesta sillä vaan on niin kova vauhti, että ekaan väliin hakeminen on haastavaa eikä shhh jarrukaan oikeen pelittänyt. Appin kanssa tein vähän sivulle tuloa ja takapään käyttöä. Hyvin sujui.

Troiluksen toisella vuorolla tehtiin puomin kontaktia. Vaatii vielä paljon apuja, mutta ilahduttavan paljon tarjoaa ja malttaa. Tehtiin myös kokonaista puomia. Enää vähän treeniä ni se siitä. App teki vähän seuruita, huomasi väsyn ja pidin lyhyenä, koska laatu kärsi. Vika mihin lopetettiin oli kyllä super hyper huippu mahtava...just sellanen, millasen seuruun sille haluan! Troilus teki vikalla vuorolla viskileikkausta. Meni aika hienosti. Jouduin vähän palkkailemaan eri kohtiin ennen lopullista hienoa onnistumista tuolla oli niin suuri veto kepeille :D App sai tehdä vielä lopuksi paikkamakuun. Jätin sen halliin paikkamakuuseen ja menin itse hallin ulkopuolelle. 30sec päästä tulin takaisin ja siellä se kölli <3 Hieno! Mutta ennakoi sivulle tulon (tarkoitus oli palkata vaan maahan ja vapautta) niin jouduin sitten menemään uudestaan. Hienosti kesti sen ja sitten tuli superrrr palkka. Loppulämppä lenkillä pojat pääs taas juoksemaan, hyvä maku jäi treeneistä varsinkin kun App oli koko treenin ajan hiljaa häkissä kun tein Troiluksen kanssa!!! Vähän se jtn inisi pari kertaa, mutta sekin meni "App hei" tokaisulla ohitse. Ja vielä makasi rauhallisena! Ja Troiluskin kesti Appin kanssa tekemisen hyvin muutaman "nyyh" äänen se päästi, mutta sillekki ku tokasi "Ei hätää" ni rauhottu makaamaan. *ilohyppyjä* :)

Pentu kävi uimassa!

Päästiin kuin ihmeen kaupalla jo eilen uimaan Hämeen shelttien järjestämään uintipäivään. Uimalana toimi tuo Tampereen koirauinti ja paikalla oli about 17 shelttiä ja... App. Menimme kolmen koiran määrillä 30min vuoroja ja App pääsi lopulta klo:12.30 vuoroon. Käytin Appin ulkona pissalla, pestiin tassut ja pistettiin pelastuliivit niskaan. Hän sai kunnian olla ryhmänsä eka.

Jätin Appin ohjaajan kanssa rampille, mistä tullaan veteen ja menin kutsumaan toiselle puolen allasta. Appia vähän jänskäs ramppi ni se päätti tehä komeen pommin. Sitten uitiin kiekka. Hän yritti pari kertaa kavuta omin voimin altaasta, mutta hyvin totteli ja ui reippaasti. Sitten omaa vuoroa odottamaan.
Toisella vuorolla meno olikin jo huomattavasti parempaa! Mentiin pari kierrosta eikä yrittänyt kavuta itsekseen, nouti lelunkin minkä heitin. Ui rennosti ja innokkaasti.
Kolmannella vuorollo iski jo väsy, mutta hienosti jaksoi. Tehokas treeni oli varmasti!

Loppu ajan App saikin odotella pesun, kuivauksen ja pissatuksen jälkeen päivän loppumista. Hauskaa oli ja App selkeesti tykkäsi. Seuraavan kerran mennään pentu-uintiin 17.4! Oli kyl sit väsy...