http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FIN48999%2F05&R=172.32
Äiti kertoi löytäneensä sopivan pennun Lauran kennelistä. Ajoimme omakotitalon pihaan Vantaalle,jossa silloin myös asuimme. Meidät tervehti sisään Ticon äiti Una ja muutama muu koira. Kävelimme pentu aitauksen luokse ja pääsimme Juuson kanssa sinne sisälle istumaan. Siellä oli kaksi pentuetta samaan aikaan. Toisen pentueen kaikki viisi mustaa pentua juoksivat nuolemaan naamojamme,kun taas yksi pieni aprikoosi uros pentu piiloutui emonsa taakse. Se oli Tico,joka lähti koeajalle meille. Se huusi koko helkkarin automatkan ja ensinmäisen yön putkeen! Sitten rauhoittui, Tico teki pissat aina joko lehdelle tai keittiön lapsi portin eteen. Koe aika meni hyvin ja niinpä Tico jäikin meille asumaan. Vain pari kertaa se teki pentuna tuhoja niin,että muistaisin-puri mun lempi barbilta pään itrti ja teki reikiä meidän lempi jätti nalleen. Muistan kuinka hienoa oli sanoa päikyssä,että meillä on koira! :) Tykkäsin kävelyttää Ticoa!
Tico pysyi mukamme minne ikinä muutimmekaan. Äitin kanssa se kävi agilityn alkeiskurssin ja yhdet näyttelyt. Tico oli aina pihojen lasten lemppari koira ja "kotikadun kingi" haha... Tuli mieleen,kun kerran kävelytin Ticoa vapaana meidän kotitiellä ja se näki jäniksen, haukku ja lähti jahtaan sitä metsään. Noo hetken päästä metsästä juoksi Tico edelle ja se jänis perässä x) Opetin Ticon kävelemään hihnassa niin,että itse menin tien valkoisen reunan toiselle puolelle ja Tico toisella puolella viivaa :) Siihen se sitten oppi,kun monta tuntiakin päivässä käveltiin tien reunaa pitkin. ;)
Kun Romeo tuli taloon Tico oli aluksi hirmu mustasukkainen. Lopulta niistä tuli ihan hyvät ystävä, kunnes Ticolle diagnosoitiin epilepsia ja Romeo rupes yrittään johtajaks :( pojat,pojat... Näin Romeo sai lähteä. Ticon kanssa jatkettiin kaikkea yhteistä kivaa myös agilityä mun esteillä ja mätsäri harjoituksiakin! :) Kunnes tuli sit se Ada ja oli Ticon vuoro lähteä,jotta kohtaukset loppuis.
Nykyään Tico elää siis kahden eläkeläisen elämsä naisen ja lapsosensa kanssa rauhallista eläke elämää ilman kohtauksia! En voisi olla tyytyväisempi :)
Tico pysyi mukamme minne ikinä muutimmekaan. Äitin kanssa se kävi agilityn alkeiskurssin ja yhdet näyttelyt. Tico oli aina pihojen lasten lemppari koira ja "kotikadun kingi" haha... Tuli mieleen,kun kerran kävelytin Ticoa vapaana meidän kotitiellä ja se näki jäniksen, haukku ja lähti jahtaan sitä metsään. Noo hetken päästä metsästä juoksi Tico edelle ja se jänis perässä x) Opetin Ticon kävelemään hihnassa niin,että itse menin tien valkoisen reunan toiselle puolelle ja Tico toisella puolella viivaa :) Siihen se sitten oppi,kun monta tuntiakin päivässä käveltiin tien reunaa pitkin. ;)
Kun Romeo tuli taloon Tico oli aluksi hirmu mustasukkainen. Lopulta niistä tuli ihan hyvät ystävä, kunnes Ticolle diagnosoitiin epilepsia ja Romeo rupes yrittään johtajaks :( pojat,pojat... Näin Romeo sai lähteä. Ticon kanssa jatkettiin kaikkea yhteistä kivaa myös agilityä mun esteillä ja mätsäri harjoituksiakin! :) Kunnes tuli sit se Ada ja oli Ticon vuoro lähteä,jotta kohtaukset loppuis.
Nykyään Tico elää siis kahden eläkeläisen elämsä naisen ja lapsosensa kanssa rauhallista eläke elämää ilman kohtauksia! En voisi olla tyytyväisempi :)
Ticon uusi harrastus: https://www.facebook.com/photo.php?fbid=408169974685&set=pb.579359685.-2207520000.1376308781.&type=3&theater
Ticon näyttely arvostelu: http://www.villakoirakerho.com/nayttelyt/nayttely_arvostelut/arv2007/porvoo_eriknly2007.txt
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)