torstai 2. huhtikuuta 2015

Ei niin hohdokkaat treenit

Tänään käytiin Kentsun ja Appin kanssa vähän keskenämme treenailemassa. Lainasin Lindalta gopro tyyppisen kameran mukaan tarkotuksena saada jtn nauhallekkin. App oli hieno lämppä lenkillä ja totteli, vaikka Kentsu olikin mukana. Vihdoin. Hallilla tein vähän ensiksi Appin kanssa putkea, pistin kaksi pitkää suoraa putkea peräkkäin ja palkan eteen. Oli oikein pätevä ja irtos hienosti. Sitten vähän siivekkeiden välin eli "hypyn" tarjoamista, hieno penne oli. Sitten oli Kentsun vuoro päästä toteuttamaan meidän hypylle irtoomisen kotitreeniä. Elikkäs seison itse siivekkeen päällä jalat kummallakin puolin siivekettä ja palkka kädessä, jolle puolelle halusin koiran menevän, mutta käsi kiinni kyljessä ja katse rimassa. Sitten vaan odoteltiin, että Kentsu hyppäis yli. Kehuin jos otta askelia lähemmäs/katsoi rimaa. (Näin sivusilmällä, mitä teki). Ja lopulta Kentsu sitten hyppäs yli! Mikä oli hienoa niin Kentsu ei ruvennut haukkumaan vaan oikeasti yritti ratkaista, mitä siltä toivon. Ensinmäisen palkan jälkeen lähti homma heti rullaamaan! Olin tosi ylpeä, koska yleensä ei oo onnistunut Kentsulta hypylle irtoamiset. Otin varmuuden vuoksi riman ihan kohteliaasti vaan 40cm, mutta kun homman tajuaa ni eipä sillä korkeudella Kentsun kohdalla väliä oo.



Ainut mikä ärsytti oli tää sankari pentu, joka yritti ruveta häkissä huutamaan. Ei menny nätisti sanominen oikeen perille, ja kovempikin sanominen auttoi vain hetkellisesti. Lopulta about parin minuutin vinkunan/satunnaisen haukkumisen jälkeen kävin nappaamassa (eli siis otin kuonosta kiinni ja pidin hetken) sitä kuonosta sihisin hampaiden välistä "nyt sitten hiljaa".... Kyllä hiljeni ja pysy hiljaa. Olen nyt sitten hirveä eläinrääkkääjä varmaan jonkun mielestä, mutta enpä nyt muutakaan keksinyt. Ja kun App nyt sitten hienosti oli hiljaa otin sen väliin treenaamaan merkkiä! Meinasi mennä hermot, kun kamerasta oli tosiaan se muisti loppunut ja puhelin taas... no eipä ollut tilaa juuri siinäkään. App teki merkkiä super hienosti, mutta sitten kun yritin kuvata... liian eteen, liian hitaasti jajaja... No sain sitten yhden onnistuneen, jossa koirasta näkyy puolet, jonka jälkeen heivasin kännykän ja johan lähti taas hienosti sujumaan... En tiiä taas mitä kävi...



Sitten jatkoin Kentsun kanssa samaa irtoamisharjoitusta. App jäi tällä kertaa paikkamakuuseen. Tietysti ja tottakai hän sieltä yritti nousta, kun häiriö niin suuri oli. Palauttelin sitä ja hän siellä pysykin, kunnes revitin Kentsua. Sitä ei kestänyt millään. Palkkailin Appia aina kun se pysyi kehujen ajan/Kentsun kutsumisen ajan/lelun heittämisen ajan yms. Mutta ei leikittämistä kestänyt. Ja kyse ei ollut mistään meidän luo juoksemisesta vaan nousemisesta/paimennus hiippailusta. Lopulta menetin hermoni, tein lyhyen paikkamakuun ja vein sen häkkiin. Vaadin liikaa, liian nuorelta. Häkissä yritti vähän inistä, mutta lopetti napakalla komennuksella.

Pidin vaan paussin, koska tuntui ettei nyt taas vaan suju. Kameran kanssa sähläämisestä alkanut ärsytys, jatkui ärsyyntymisellä siitä että vaadin liikaa. Otin Appin ja päätin tehdä jotain toooosi helpooa. Otettiin perus asentoja eri kulmista ja vähän takapään käyttöä. Hyvin sujui, muttei tajua vielä kainalopalkkaa (tipahti pallo aina suoraan otsaan)... jatketaan siis ainakin toistaiseksi vielä kädessä olevalla palkalla. Yritin tehdä vähän seuruuta, mutta olin niin paineissani että lopetin ajoissa. Tuo kyyristeli ja vähän jopa väisti, tein yhden riemukkaan imutuksen ja jätin siihen kera ison leikki palkan. Sitten otin Kentsun ja pistin Appin taas maahan. Nyt tein Kentsun kanssa vähän putken eri kulmia. App ei millään malttanut olla kun kuuli käskyn "putkeen", kerran jopa livahti hepuloimaan ja tuli takaisin vasta kun poistuin hallista kera Kentsun... mokoma... Tein sitten ihan ylihelppona sitä, että se odottaa maassa ja itse seurautin Kentsua yms. mikä ei kiihdytä sitä. Eipä siinä ongelmia ollut. Siirryin kontakteille ja malttoi paremmin, mutta piti edelleen palauttaa. Kentsu puolestaan teki supereita kontakteja.

Lopuksi tein Kentsun kanssa vähän keinua ja siinä App kesti koko esteen ajan maassa. Hienoa! Eikä pelännyt puomin pamahdusta tippaakaan. Lopuksi sain vielä idioottimaisen ajatuksen, että Appin pitää pysyä maassa niin, että teen sen putken. Ja putki oli vielä toisella puolella kenttää kun mihin Appin jätin... Kaksi kertaa sen palautin kun nousi juuri silloin kun kävelin takaisin palkkaamaan, mutta kolmannella kerralla malttoi, oli ja pysy. Minä ja mun kohtuuttomat vaatimukset. Voitte kuvitella, että iso palkka tuli <3 Hallista pois lähdettäessä kello olikin jo vähän yli ja kaikki tavarat levillään. Ärsyynnyin vähän itseeni ja ajantajuuni. Paniikissa kasasin tavarat ja pistin Kentsun kiinni, ja yritin myös saada Appin kiinni. Mutta tuliko pentu pois kentältä? Ei... eipä tietenkään... Aikani yritin huudella ja pitää kivaa Kentsun kanssa, mutta sitten luovutin ja lähdin pihalle Kentsun kanssa. Pistin Kentsun autoon ja palasin noutamaan hylätyn pennun ovelta. Kiitos seuraavalle vuorolaiselle kärsivällisyydestä.

Katselin kotimatkalla videolta suorituksia ja onnistuin poistamaan Kentsun upeat suoritukset... Voi stana sanon minä. Kaikki se vaiva TURHAAN.... Ei enään kameroita meidän treeneihin ellei oo erillistä kuvaajaa...

13 kommenttia:

  1. Videot ei joo näy mullakaan...

    Ja mä mietin, että onko sulla Kentsulle ja Appille samat käskyt? Koska tuo "putkeen" voi olla esimerkiksi sellainen, että jos oot Appin jättänyt paikkamakuuseen/paikalleen, sä tahtomattas vapautat sen. Agilityssäkin kun ollaan lähdössä paikallaan ja muutenkin, esteelle yleensä annetaan lupa koiralle. Sä annat aika sekavan viestin, kun toisella kertaa "putkeen" tarkoittaakin lupaa mennä ja toisella kertaa se on ehdoton ei edes liikahtaa.

    Mä en myöskään treenaisi kahta koiraa samaan aikaan. Myönnän, mulla on itelläkin kaks koiraa ja molemmat aina mukana reeneissä. Mulla ei kuitenkaan ikinä ole kahta koiraa treenattavana, toinen on aina häkissä tai sitten jossain narussa kiinni. Musta ei ole reilua vaatia, että koira keskittyisi 100%, jos ite ei keskity. Ei turhaan kannata hakee epäonnistumisia vaan mieluummin treenata sitten ihan erikseen. Appin paikkamakuuta jos haluut varmistella niin, että se pysyy, vaikka toinen treenaa, suosittelen sitten hankkimaan ihan oman treenaavan koirakon häiriöksi ja ite keskittymään koiraansa täysillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kentsu meni putkeen ilman käskyä :) Pari kertaa käskyllä, koska Appille maahan-odota on combo joka meinaa, että sieltä noustaan tasan kolmella käskyllä "vapaa""tule""sivu" (kaukot myös, mutta siinä vihjesana) :) Eli vaikka mä huuten aropupuja ja kissanhiekkaa ei ole lupaa nousta. App kestää aika pitkälti minkälaisen häiriön vaan... leikki ja putki on ollut ainut, mitkä tähän mennessä saanu nousemaan. Mulla on treenissä välillä kolme koiraa.. muistanpa neljänkin koiran kerran ja hyvin pyörii ku kaikki osaa nätisti vuoroaan odottaa. Eiköhän tuokin penne opi, edistyminen ainaki ollu huimaa. Mulle tärkeetä on et koirat pystyy treenaa yhellä kertaakin. Teen harjoitukset jokasen koiran mukaan. Ja oonpa Rodon, Kentsun ja Troiluksen kanssa ottanu yhteispaikkiksenkin. Eka Rodo kentälle sivu-maahan-odota sit Kentsu kentälle R:n viereen sivu-maahan-odota sit vie Troilus reunaan sivu-maahan-odota ja 2min... Eka Troilus sivu-repimispalkka ja häkkiin sit Kentsu ja vikana Rodo. No problem ;)

      Poista
    2. Toi Heidin mainitsema älä treenaa kahta -ohjeistus on validein, kun kyseessä on pentu, joka itse asiassa sun kirjoittaman perusteella tarvitsisi vielä lisätreeniä odottamiseen ts. enemmän sun huomiota. Kun se on mukana ja vasta opettelee rauhoittumaan, se _ei_ ole passiivinen ja vaan ole, vaan se _treenaa_.

      Meidän tämänhetkiset kimppatreenit menee niin, että mulla on kentällä ensin pentu, joka treenaa sekä rauhoittumista että tekemistä. Intensiivitreenin jälkeen se menee kävelylenkin kautta autoon nukkumaan, josta haen toisen koiran, jonka treenaan sitten. Pentu saattaa tulla vielä takaisin yhdelle setille, jos haluan jotain videolle tms. Näin mun ei tarvitse käskyttää, kieltää tai räyhätä koiralle enää myöhemmin, vaan teen sen työn nyt ja koulutan siitä omaehtoisen rauhoittujan.

      Pentujen rauhoittumistreenissä monesti ongelmana on se, että ne ei aidosti rauhoitu ja alkaa sitten hihnassa tai häkissä kerätä turhaumaa ja sitten esim. äännellä, jolloin niitä kielletään tai ojennetaan (tai mennään hillitsemään ja rauhoittamaan vaikka namein) ja tällä lailla vahvistetaan sitä keepoilua. Vaikka se ei nyt tuntuisi ongelmalta, se voi ihan oikeasti levitä myöhemmin käsiin.

      Poista
    3. En mäkään sano, etteikö useempaa koiraa vois treenata samalla treenikerralla. Itelläkin aina kaks, en jaksa ensin hakee toista ja sitten toista. Sisällä kotona voi olla niin, että toisen oon käskeny oottamaan jonnekin, mutta silloin se on sellaista "et tuu tän kynnyksen yli"-odottamista. En ikinä vaadi, että koirani keskittyisi täysin suoritukseensa, jos en itse myös keskity siihen. Ehkä ne vois suoriutua siitä, mutta mäen halua vaatia sitä niiltä. En, vaikka toisen kanssa tekisin myös sitä samaa paikkamakuuta. Se ei vaan millään tasolla oo reilua, että vaatii koiralta jotain, missä ei oo ite täysillä mukana.

      Samasta syystä mä en myöskään itse videoi tai kuvaa omia treenejäni, jollei mulla oo käytössäitselaukaisinta ja/tai kameranjalkaa. Treenin taso kärsii, jolloin se alkuperäinen idea treenin kuvaamisestakin vesittyy. Treenistä ei myöskään ole mitään hyötyä. Kun omistaja keskittyy kameraansa, koira lähtee sooloilemaan. Jos omistaja ei keskity täysillä, ei keskity koirakaan.

      Poista
  2. Erittäin hyviä pointteja. Korostan että jos itse olen vieressä niin tämä nukkuu ja on kaikin puolin rauhallinen, mutta kun kuulee mun käskyt kentältä hätääntyy. Ja treeninähän tuon paikalla makuu sen aikaa kun Kentsu tekee muuta kuuluukin tapahtua. Rauhouttuminen toteutetaan siellä häkissä. Mulla on kaksi henkilöä, jotka sen saa rauhalliseksi sillä aikaa kun treenaan ja näiden ihmisten panoksen ansioista App ei ääntele jos tokoilen tmv, mutta nostatus&putki saa sen hermostumaan. Uskon kuitenkin yhä, että tämä menee ohi halutun käytöksen vahvistamisella ja epätoivotusta käytöksestä kieltämisellä. Sen huomiotta jättäminen, kun vaikuttaa lähinnä negatiivisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta kai se huomiotta jättäminen vaikuttaa negatiivisesti, koska kiihtyminen vahvistaa itse itseään. Se vahvistuu, vaikka sitä kielletään, joskus jopa eritoten silloin. Siksi, ennaltaehkäisy, ennaltaehkäisy, ennaltaehkäisy. Se voi tarkoittaa vaikka apupalkkaajaa, tosin siinä on olemassa vaara, että rauhoittumisesta tulee temppu tai koira alkaa ketjuttaa vääriä asioita toisiinsa. Jos mä oisin sä (mee pois cheek), treenaisin noita putkissa juoksevia kavereita ja tuttuja leikkiviä koiria niin, että App saisi relata häkissä, josta se pääsisi töihin sun kanssa heti, kun se olisi rauhallinen. Sitten lisäisit siihen kestoa pienin askelin.

      Poista
    2. Mulla Bea huusi tullessaan kurkku suorana Rollen treenin läpeensä. Jos oli häkissä, ei meinannu häkki pysyä paikallaan. Entä nykyään: se on hiljaa sekä häkissä että narussa, aktiivisesti kattoo mutta ei päästä ääntäkään. Ja miten ollaan tähän tilanteeseen päästy: ekasta treenistä lähtien mä oon täysin ignoorannu sen käytöksen. Pois se on päässy, ku on ollu hiljaa, mutta en oo ees kieltämässä käyny. Ei sillä ihan hirveen kauaa menny huomata, että huutaminen on ihan turhaa.

      Poista
  3. Haha kuolin ihan kokonaan tohon cheek kohtaan :"D Ongelma onkin, että ei tossa oo ongelmaa. Ei Appia kiinnosta muut leikkivät/aksaavat koirakot, vaikka mä olisinkin poissa. Ei se stressaa jos teen äänetöntä ohjausta, mutta ne käskyt ja kehut on sille kova paikka :/

    VastaaPoista
  4. Moikka! Törmäsin blogiisi tuon OCD-kirjoituksen kautta ja jäin lueskelemaan, pentusi kun näyttää ihan urosversiolta omasta pennustani :) Saimaa opettelee häiriövihjeistä luopumista vasta kotona, mutta meidän treenimme voisi sopia teillekin: pyydän pennun paikallaoloon, jonka jälkeen aloitan helpoilla häiriöillä eli merkityksettömillä sanoilla. Pentu saa palkkaa aina, kun se ei reagoi vihjeeseen, ja jos se nousee ylös, poistan palkan mahdollisuuden (=laitan namit pöydälle tmv), ja parin sekunnin tauon jälkeen pyydän pennun taas istumaan ja kokeilen uudestaan. Pian lisään mukaan niitä merkityksellisiä häiriövihjeitä, joihin en halua sen reagoivan nousemalla (esim. vanhempien koirieni nimet, tietyt kehusanat). Kun pennulle erikseen opettaa tämän rauhallisessa mielentilassa, on paikallaolo helpompi siirtää vaikeampaan häiriöön & asiasta ei tarvitse vääntää kättä pennun kanssa. Varmasti olet jotain tämäntyyppistä tehnytkin.
    Ja itse tosiaan treenaan kahta koiraa yhtäaikaa, vaikka toinen on pentu, mutta pidän näin alkuun treenit sellaisina, että pystyn vahvistamaan kummallakin koiralla haluamiani käytösmalleja ja mielentiloja. Toisin sanoen vanhemman koiran kohtaloksi on koitunut häiriökoirana oleminen pennun odottaessa omaa vuoroaan (treenaan sen kanssa jotain helpooja juttuja, jotta voin keskittyä pennun palkkaamiseen väleissä). Ja aikuiselle koirallehan tuo paikallaolo pennun treenatessa on hyvää häiriötreeniä, ja sitä ei tarvitse palkata joka toinen sekunti :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! Katsoin ja blogia ja ovat kyllä ku kaks marjaa! :D Juu tuollaista ollaan tehtykkin :) Ja häiriö sanoja on enää kolme, mihin reagoi "putkeen", "jes" ja "vaaauuu" + tietty vapautus käsky sanat. Keksin tänään, että tonhan saa dumpattua aina treenikoiran omistajan mukaan autoon eli ei tarvitse ottaa sitä kestämään vielä noin suuria häiriöitä. Jatketaan siitä, mitä jo osaa ja porrastetaan asteittain vaikeempaan. Oispa sulla blogissa lukijapalkki! Niin mielenkiintonen, yritän välillä muistaa vilkasta! :)

      Poista
  5. Mä itse komppaan Heidiä treeniasiassa. Mulla on itsellä kolme paimenkoiraa, kaksi haukkuvaa sellaista. Mulla haukkuvat odottaa _aina_ autossa, koska se kiihtyminen ja raivoaminen vaan ruokkii itse itseään siellä häkissä. En halua tuoda niitä tilanteeseen, jossa en pysty niihin täysin keskittymään. Jos treenaan yhden koiran kanssa niin silloin en keskity muuhun. Mun mielestä se treenihetki on sitä sen tietyn koiran kanssa vietettyä laatuaikaa ja koira tietää, että se tekee töitä mulle ja saa mun täysin jakamattoman huomioni. En voi vaatia koiralta täyttä fokusta muhun, jollei mulla ole täyttä fokusta siihen. Tottakai kotioloissa ja treenihöntsäillessä lenkin ohessa saatan pyytää randomisti vaikka menemään maahan ja se, joka menee saa palkan. Hallille tai kentälle, kun menen olen opettanut, että sillon ollaan töissä ja sillon mä ja mun huomioni on se palkka itsessään koiralle. Mä en voi palkata koiraa itselläni, jos huomioin vaan kahta häkissä raivoavaa tai paikkamakuusta perään hiippailevaa koiraa. Mun mielestä no epäreilua koiralle pyytää siltä 100% keskittyminen ja fokus muhun ellen mä anna itsestäni samaa sille.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! :)