Viikonlopuksi lähdin Auralle siskolleni Millalle, piitkästä aikaa. Perjantaina vuorossa oli ruoan laitto (tortillat <3) ja sitten talille. Ratsastettiin puoliksi Millan issikalla Birkillä ja mun tallilta lainaamalla issikka Jetillä. Jet vei mua ihan 6-0... Ei mennyt läpi sisäpohje ei ohja ei istunta... ei ei ja ei.. Lensin selästä varmaan viisi kertaa naurun saattelemana, matkaa maahan ku oli semmonen 30cm... heh. Birkin kanssa meni yllättävän kivasti. Vähän jäykkä hepo, mutta hauskaa oli! Illalla alotettiin vielä meidän twilight- leffamuistelmafiilistelyputki katsomalla putkeen kaksi ensimäistä sarjan osaa.
Lauantaina läksimme tallille, josta lainasin issikka Snörrin. Milla otti tietty oman Birkinsä. Rälläsimme lähes neljä tuntia maastossa. Välillä metsäpoluilla köpötellen ja välillä laukkabaanalla rinnakkain kisaten! Illalla katsoimme loput twilight- sarjan osat! Viikonloppu oli kokonaisuutena kera pikku pumien vaan niin täydellinen... Piaaan uusiksi!
Mutta sitten... Jaa miksikö ei kannata lähteä todella vähän nukutun viikonlopun jälkeen suoraan bussiasemalta aksa reeneihin?
Oma ajattelun pelittää kyllä siinä tilassa niin mainiosti, että kyllä koiran järkevästi ohjaaminen onnistuu huonommin ku huonosti... Sitä seuraa erittäin huonosti toimiva, normaalia enempi sähläävä, paineistunut ja lopuksi innottomana haahuileva koira ja ohjaaja joka vaan rypee itsesäälissä ja parjaa, että tänki ois voinu opettaa toisin sillon joskus ja valittaa kuinka ei oman ohjauksen perusteella edes itse tiedä mitä on tekemässä...
Joka tapauksessa taas kävi ilmi kuinka helpolla päästän itteni enkä ikinä vaadi mitään uutta. Nyt tosissani alan suunnitella treenejä paremmin ja teen jonkun näkösen treeniohjelman! Ja lopetan tän ruikutuksen siitä, kuinka en osaa...
Aluksi oli tarkotuksena tehdä vaan pätkää putki-hyppy-hyppy (siis hypyt olivat rivissä kolme kpl ja putki oli keskimmäisen kanssa samassa linjassa) Mutta vahingossa ekana rytmitin ja käänsin jo toiselle hypylle, mikä oli tarkotuksena tehä vasta seuraavaksi... No niin. Siinä sitten harjoteltiin eteen lähetystä, pääsin juoksemaan. Tehtiin myös putken piilokulmaa jota Troilus vaan kylmästi julmasti kiersi. Onneksi lopulta hokasi. Tehtiin myös keppejä. Ekana teki tooosi hienosti, ei mitään ongelmaa. Mutta sitten ku ruvettiin vaatimaan lisää ja Troiluksesta liikaa ni loppu kepittelyt ja rupes vaan haahuileen. Ite olin vaan niin turhautunut ja väsynyt. Yleisesti koira käyttäyty niin rumasti ettei toista. Yritti huutaa vuoroa odottaessa, mitä ei oo pitkään aikaa tehny ja joutu autoon odottamaan. Veti mua kylmästi rintamaassa kentälle ja lenkillä. Yritin vaan olla hermostumatta, vaikka ärsytti. Mutta tämäkin käytös johtui yksinkertaisesti omasta väsymyksestä ja siitä kun se saa periksi asioita huomaamatta. Ehkä se taas tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)