Itse olen kuullut paljon kyseenalaistusta koskien rotuani bordercollieta, joka siis kuuluu nykypäivän massarotuihin. Selitin tässä tarkemmin rotuvalintani, klick!
Tätä postausta oli todella vaikea kirjoittaa. Tuntui jotenkin, että aihe alkoi kokoajan karkaamaan ja rönsyämään. En halunnut kirjoittaa mitään rotulistaa, koska jokaiselle ihmiselle sopii ihan yksilöllisesti erilainen koira, rotuun katsomatta, mikä pätee myös nuoriin.
Mielestäni nuorelle koiraharrastajalle sopii koira, jota hän pystyy tarvittaessa hallitsemaan fyysisesti (meinaa siis, että hän pystyy kiskomaan koiran pois katutolpalta tai jos koira hyppää jotakuta ihmistä vasten hän saa itse sen pois ihmisen "kimpusta" :D ) Eihän tämä toteudu kovin monen aikuisenkaan kohdalla, mutta aikuiset ovat itse vastuussa tapaturmista, kun taas nuoret vanhempiensa vastuulla. Tästä syystä nuoren kannattaa miettiä, että jos jotain menee pieleen ja hänellä on hinan päässä rotikka tmv. vahva koira, niin haluaako hän, että isänsä joutuu pahimmassa tapauksessa maksamaan vaikeitakin leikkauksia niin ihmiselle ja koiralle, kuin myös auton korjauksia ja mitä muuta voikin sattua... Tietysti näitä voi käydä ihan mille koiralle ja omistajalle vaan, mutta onpahan riski pienempi jos siinä narun päässä on esimerkiksi se villakoira,jonka nuori pystyy tarvittaessa, vaikka kantamaan pois.
Toinen asia on koulutettavuus. Harva nuori on kovin johdonmukainen, päättäväinen tai perehtynyt pystyäkseen kouluttamaan itsepäisempää tai vähän enemmän mielikuvitusta vaativampaa koiraa. Tästä syystä koiran kouluttettavuuden tulisi olla hyvä. (tosin esim. terrierit ovat hyviä nuorille ja ne tekevät tässä poikkeuksen eli asia ei ole niin yksiselitteinen!)
Kolmanneksi asiaksi nostan rotukohtaiset ominaisuudet. En usko, että kovin moni nuori tarvitsee työkoiraa yhtä kipeästi kuin poliisi, lampuri tai rajavartiolaitos. Tällöin nuoren olisi hyvä miettiä, että hänelle riittäisi pelkkä harrastuskoira. Lisäksi tärkeää on kuunnella rodun asiantuntijoita ja kasvattajia, sekä oppia ja olla halukas kehittämään itseään ja laajentamaan osaamistaan! Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö nuorelle löytyisi sopivaa yksilöä työkoirina käytettyjen rotujen parista.
Ja kyllähän nyt jokainen nuori tietää, millaisen koiran kanssa pärjää tai millaisen ei, rotuun katsomatta.. Vai tietääkö sittenkään? Kasvattajien, rotujen harrastajien ja myös vanhempien tulee neuvoa nuoria rakentavasti, jotta he löytävät koiran, jonka kanssa pärjäävät ja joka täyttää heidän prioriteettinsa ja vaatimuksensa. Jokaiselle kyllä pitäisi löytyä koira laajasta rotukirjosta tai roduton koira! Tärkeää on vain muistaa ettei lyttää nuoren toiveita vaan yrittää löytää kompromissiä ja jos nuoren toiveet ovat ihan älyttömät niin tietysti voi myös sanoa, että tuollaisen koiran voit hankkia sitten omaan kotiisi, jos toiveet todella ovat kohtuuttomat. Tämä pistää usein nuoren miettimään toiveitaan ja tämän hetkisiä olosuhteitaan uudestaan.
On hyvä myös muistaa, että mistä tahansa koirasta voi tulla kaoottinen osaamattomissa käsissä, ei vain nuoren käsissä. Nuorelle kannattaa valita mahd. Helppo yksilö, varsinkin ensinmäiseksi koiraksi. Kokemusta kannattaa kerryttää, koiria ottaa hoitoon ja perehtyä paljon, jotta saa mahdollisimman läheltä sen täydellisen yksilön. Mitä itse olen nuoria koirineen nähnyt niin käyttäytyvät rodusta riippumatta usein paremmin kuin ihan aikuisten koirat. Nuoret ovat myös usein aktiivisempia ja innostuneempia, joten koirista ei tule sohvaperunoita. Ellei nuori halua koiraa vain koristeeksi tai innostus lopahda, mutta ne ovatkin jo sitten ihan uuden postauksen aiheita.
Itte en allekirjoita ns. kompromissikoiraa. Jos kyseessä on nuori, joka pärjää ja koiran hankinnasta on keskusteltu ja apuakin olisi saatavilla, voi mun puolesta aivan hyvin hankkia vaikka sen paimenen, huomioi tosiaan vain ne suuret yksilöerot :) Jos taas nuoren arvostelukyky on sitä mitä lapsella yleensä, on sen tyylinen että kyllästyy helposti ja näin pois päin, niin kannattaa ehkä odottaa koiran hankintaa? Ellei aikomuksena ole hankkia perhekoiraa. Ja kantani siksi tämä, että Tuikku on kompromissi koira, kaikkea muuta mitä halusin ja koiralta toivoin, aivan tolkuttoman kova, kuitenkin vähän lahnamaisen laiska, riistaviettinen ja jos totta puhutaan niin en pysty sitä kyllä voimalla hallitsemaankaan :D Jälkiviisaana, olisi ehkä kannattanut odottaa ja etsiä jo tuolloin sopiva paimenmix. Nyt sitä sitten etsiskellään, kun yksi koulittu pösilö jo pyörii jaloissa, vaikka onhan se paljon opettanut :)
VastaaPoistaJatkanpas vielä :D Ensisijaisesti nuorten kohdalla tulee ehkä miettiä, että ihan oikeastiko koira lemmikiksi. Ja jos se koira sille nuorelle sopii, niin melkein pienempi paha on etsiä se sopiva rotu sieltä, aika moni saa/hankkii sen oikean oman koiran 15-vuotiaana (minäkin), puolin ja toisin siinä, enkä itsekään sen nuoremmille "omia koiria" suosittelisi.
VastaaPoistaTodella hyvä kommentti, MUTTA ohi aiheen. Tästä syystä itsellä kestikin niin kauan tän postauksen toteutuksessa, kun lähdin kirjoittamaan tätä "Miksi nuorelle pitäisi hankkia koira tai miksi ei pitäisi", vaikka kyseessähän on nimen omaan MILLAINEN tai MINKÄ ROTUINEN. Sen takia täytyy tehdä kompromissejä, että koira tulee kuitenin ensiksi vanhempien nurkkiin asumaan ja nuoren ja vanhempien toiveet eivät välttämättä ihan kohtaa. Esim. meidän äiti ei halua, että koirasta irtoaa tolkuttomasti karvaa tai, että koira olisi pohjavillaton. Ari taas ei halua, että koira haukkuu turhaan. Näiltä osin puucee on aika hyvä, ne ei tiputa järkyttävästi karvaa ja niillä on pohjavilla, ne ovat myös haukkumattomia pääasiassa.
VastaaPoistaMusta tuntuu, että sun kohalla Tuikku ei oo niinkään kompromissi vaan se on hankittu sun vanhempien toiveiden mukaan ja oot joutunut vähän niinku tyytymään siihen, mutta tää on vaan arvailua. :)
Kompromissi on koira-asioissa tuskin hyvä. Jos nuori haluaa harrastuskoiraa ja osoittaa selkeästi, että harrastuskoiraa haluaisi, mutta vanhemmat haluavat sohvaperunaa, onko tälloin hyvä hankkia koira, joka on tästä välistä? Ei. Nuori joutuu pettymään, kun koira ei sovikaan toiveisiin, sen kanssa ei voi syystä tai toisesta harrastaa tai jos voi, harrastaminen on hyvin vaikeaa. Myöskään vanhemmat eivät saa tyydytettyä halujaan, koira on liian aktiivinen sohvaperunaksi. Pahimmassa mahdollisessa tilanteessa tämänkaltainen tilanne kärjistyy niin, että koirasta päätetään luopua tai sysätään se muuten vain jonnekin nurkkaan ja hankitaan uusi koira. Tämä oltaisiin voitu alunalkaenkin välttää sillä, että oltaisiin oikeasti hankittu koira, joka sen nuoren muottiin sopii. Ja nimenomaan nuoren, sillä tällaisessa tilanteessa nuori tulisi olemaan koiran kanssa enemmän.
VastaaPoistaSun tapauksessa en välttämättä puhuisi kompromissista. Kompromissi on sitä, että tullaan kahdesta saman ominaisuuden ääripäästä vastakkain. Äitisi halusi karvaltaan keskiverron kaverin. Isäsi haukkumattoman. Omista haluistasi et juurikaan valaissut, mutta kompromissiksi tilannetta voitaisiin kutsua vasta sitten, kun sinä haluaisit nakun tai karvajeesuksen, joka haukkuu 24/7. Kompromissi ei ole tilanne, jossa annettuihin ominaisuuksiin löytyy paketti (niinkuin useimmissa tapauksissa).
Mä en siis kannusta ketään kompromissiin koira-asioissa. Siitä harvemmin seuraa hyvää. Joko on osoitettava vanhemmille, että se, mitä nuori haluaa, on sitä, mihin nuori pystyy tai sitten myönnyttävä vanhempien tahtoon. Semmoinen välimuoto, joka ei oikeen oo kenenkään toive tai ihanne, on täysin turha ja aiheuttaa todennäköisesti vain ongelmia.
Yhdyn niin tuohon viimeiseen kappaleeseen! En vaan osannut muotoilla.
PoistaHeidi, todella hyviä pointteja! Jos nuoren ja vanhempien toiveet poikkeavat noin radikaalisti niin: "jos nuoren toiveet ovat ihan älyttömät niin tietysti voi myös sanoa, että tuollaisen koiran voit hankkia sitten omaan kotiisi!"
VastaaPoistaMutta en usko, että tämä esimerkki tilanne olisi mennyt sillä ohi, että oltaisiin vaan hankittu koira, joka sopii nuorelle. Nuori kuitekin asuu vanhempiensa luona, vanhemmat joutuvat katselemaan montakin vuotta tätä sähköjänistä, mitä eivät olisi halunneet omiin nurkkiinsa pyörimään.
En tosiaan sivunnut kommenttissa enempää omaa tapaustani, koska se oli tarkoitettu Jennylle ja olemme ihan tuttuja. Mutta siis itse pidän käytännölisempänä lyhyttä turkkia pohjavillalla ja tulin tässä asiassa vastaan. Itse olen kyllä samaa mieltä haukkumattomuuden kanssa, että se oli ehkä vähän turha ottaa mukaan :)
Mutta samaa mieltä olen viimeisessä kappaleesta, toisaalta joskus erilaiset toiveet voivat olla täytettävissä yhdessä koirassa. Esimerkiksi jos vanhempasi haluavat ehdottomasti lyttynokkaisen koiran ja sinä haluat ihan hengittävän harrastuskoiran Tokoon ja hakuun, voidaan valita esimerkiksi bokseri, joka täyttää molemmat toiveet.