Sitten aiheeseen... Nyt kun Appin kanssa on yhdessä pari kuukautta elelty ni aattelin avata vähän huonoja puolia ja ärsyttäviä tapoja. Ihan ensiksi App oppii asian kuin asian parista-kolmesta toistosta, huonot asiat ekasta. Esimerkiksi kuolemisen oppimiseen se tarvitse sheippaamalla kaksi toistoa, kun taas pöydältä varastamiseen riitti yksi... App sai siis kerran varastettua juuston mun leivänpäältä pöydältä. No arvatkaa yrittääkö se nyt joka kerta "vääähn haistella pöydän vieressä ilmaa"... Murr... Tästä seurasi myös se, että jos mulla on lautasella ruokaa se yrittää tunkea siihen, ai kunnioituksen puutetta vai? Haihtuu se kyllä ku pieru saharaan, kun kerran karjasee et "voi jumav*tunlauta nyt s*tana POIIIISSS"... Pelkkä "pois" kun meinaa sitä että otetaan se yks askel ja tullaan takasi iholle. Olenkin ratkaissut ongelman sillä, että kun itse syön tarjoan sille ensiksi oman paikan johon pyydän jäämään-> haen ruoan ja istun olkkarin lattialle telkkaria katsoen syömään. Katsominen on ok, haistella saa ja myös nousta (mennä omalle kipolle/lelulla leikkimään), mutta jos lähtee mua kohti tuleen murisen sille ja tarvittaessa näytän hampaita. Miettikää kun meillä on vieraita ja tämä tapahtuu, jep... Mutta toimii. Peruuttaa aika näpsäkästi takaisin paikalleen.
Toinen ärsyttävä tapa on hihnalenkkeily. Kun olemme kaksin hän kävelee hihna löysänä polven kohdalla ja otttaa kontaktia aina jos vastaan tulee jotain, mikä ois vähä jänskää tai muuten vaan namin arvosta. Vapaana tullaan heti kutsusta luokse pikapikaa ja tarvittaessa käskystä pysytään lähellä. No sitten kun ollaan laumassa eli joku toinen koira/koirat ovat mukana. Hän kiskoo-mö nyppäsen-hän peruuttaa ja sama alusta. Jos vastaan tulee jotain, mihin toinen koira reagoi ottaa App väistämättömästi mallia esim, toiselle koiralle haukkuminen. Vapaana ei tulla luokse, vaikka juoksisin karkuun vaan vasta kun toinen koira tulee tullaan pikasesti ohimennen nappaamaan nami ja jatketaan matkaa.Kiinni otettaessa juoksee karkuun jos lähdet kävelemään edes katsomatta sivusta lähemmäs... Mistään lähellä pysymisestä puhumattakaan. Nimittäin jos toinen koira käsketään lähelle App tottakai retuuttaa sen kauluksessa tai huulissa kiinni... Ihana...hän on niin itsenäistä ku on kavereita ja niin mammanpoika sit yksinään.
Itsenäisyydestä puheen ollen...(paimen) Bortsu nulikat on mun kuuleman mukaan pentuna itsänäisiä. Juu on tää mun ruipelo vaan semmonen mamman helmoissa pyörivä neitokainen. Se rakastaa köllötellä viekussa, vaatii päivittäin rapsutustuokioita (sillon kun mammalla on parempaa tekemistä) ja tuo leluja jotta voidaan leikkiä yhdessä. Mutta sitten taas toisessa hetkessä sitä ei saa millään rapsutettavaksi vaan hän on päättänyt että ei käy... Luikkii karkuun jos vähänkä sillä silmällä kattoo et ottais syliin saatika sitten hiplailla, varsinki jos kaverit näkee... Ja sitten joskus ei palauta lelua millään. Vaikka yrität toista lelua/ruokaa/pois juoksua ym. Tarjota ni hän on päättänyt, että ei nyt kiitos.
App on myös kova sisustamaan ja askartelemaan. Mun ovenkarmit on valehtelematta sökönä... Kun pikkupaimen haluaa ulos hän myös haluaa ulos. Saattaa välillä jos ollaan mun huoneessa eikä mennä ulos vaik hän kuin pyöris ku just ollaan käyty ni ruveta vähän askartelee karmeja. Kyllä loppuu ilo lyhyeen ja mamma sanooki, että ei peli vetele. Mistään eroahdistuksesta ei ole kyse... Appilla on vaan tylsää ku ei ne luut, aktivointipallot ja lelut jaksa riittää/kiinnostaa koko päivää. Aamun liikunta ei
tuolle nimittäin riitä. Ikkunaa App tykkää stalkata ja tekemisen puutteessa nuoleskella, myös kiva kutiaville ikenille tuommonen kylmä ikkuna... Papereita ei kannata pöydälle/lattialle jättää, koska kotiin palattuasi ne ovat pientä silppua, tosin ei koskaan syötynä vain nätisti leviteltynä. Mini kaktus on kaatunut about kaheksan kertaa ja menettänyt 2/3 mullistaan kun puutarhuri päässyt vauhtiin, meikkipussin sisältökin on itsestään levinnyt vesareissun aikana pitkin poikin lattioita. Yllätinpä kerran ton ihan hiusharja suussa... Laturit on täynnä rakkauden osotuksesta muistuttavia reikiä, ne vähäisetkin jotka vielä toimivat. Parit kuulokkeetkin on tullut hyvästeltyä. Niin ja puhelimen näytössä on pien halkeama, kun App yritti kuuliaisesti sitä mulle tuoda kun se soi... Vääähän vaa innostu. Myös macin selkämystä koristaa hampaan jäljet.
Kaikista paras kuitenkin viimeisenä... Jos App päättää yöllä että nyt riitää nukkuminen. Ni se sit kans on siinä. Se tulee ensin herättämään mut, jonka jälkeen alkaa leikki ja kun siihen kyllästytään niin kaiken kielletyn tekeminen. Koska hän haluaa huomioita heti nyt ja ihmispalvelijan pitäisi aina olla käytössä. Arvatkaa vaan nouseeko koira aamulla kun herätys soi. Jepjep ei... Tosin ONNEKSI nykyään kun sille tarpeeksi vihasena sihahtaa "nyt nukkumaan" se painelee kevytmetallihäkkiinsä luokkaantuneena ja käy nukkumaan. Mahtava persoona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)