Ajatuksiani koirien kasvattamisesta

Kuvitelkaa 14-vuotias tyttö jakelee julkisesti mielipiteitään koirien kasvatuksesta. Tämä materiaali tulee varmasti järkyttämään taas muutamia herkkiä ihmis parkoja. Eihän allekirjoittaneella ole minkään näköstä oikeutta nuorella iällään ja kokemuksettomalla elämällään tälläistä kirjoitella! Huh.

Kiinnostuin koirien kasvatuksesta tai "pentujen tekemisestä" niin kuin Jenna 8.v ajatteli! Silloinen ajattelu tapani oli aika lailla tyttö koira + poika koira = monta pientä koiraa... No, mutta sehän se perimmäinen ajatus on, hyvä pikku Jenna!

Nyt, viisastuneempana kuin tuolloin ja monen oikeasti aiheesta tietävää ihmistä kuunneltuani koirien kasvatus ja niinkin painokas sana kuin jalostus on pikku hiljaa alkanut aueta! Silloin, kun Jenna 8.v totesi haluavansa kasvattaa koiria enpä olisi uskonut, että joku päivä oikeasti ajattelisin realistisesti haluavani jonain päivänä kasvattaa koiria. Kun äitini teetti pentueen edes meennellä kääpiö villiksellämme Ticolla ja kuulin, että sen pennuista joku oli kuollut jo ennen synnytystä ja toinen oli lopetettu kitalakihalkion takia, eivätkä kaksi muutakaan mitään ihmeellisiä ollut. Silti pentuja kaupattiin ylistäen sitä, että emä olikin oikee Suomen muotovalio! Eipä siinä meidän Tico oli 1,5.v ja nappasin näyttelyistä T:n... kyllä! Arvostelulla:

"

Häneltä puuttuu rodulle ominainen rakenne kauttaaltaan,

 etu- ja takaosa eivät ole terverakenteiset. 
Sillä on iloinen luonne."

Tuomarina: Nancy Hafner 

Villakoirien erkkari 25.2.2007

No, eipä siinä sukusiittari näytti 0% ja olihan Ticon polvet 0/0 todettiin... ja astutettiin. Onneksi kun nykyään katson on Ticolla ollut ihan merkittävä rooli ks. linjan jatkumossa. Vaikka seuraavassa sukupolvessa vain Ticon tytär saavutti jotain myös terveytensä osalta löytyy siitä seuraaviin kolmanteen ja neljänteen polveen jo huippu koiraa, tervettä sellaista!

Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että Ticoa, koiraa jonka voidaan todeta periyttäneen kitalakihalkiota kolmen pennun verran käytettiin jalostukseen ja nyt sen jälkeläisiä käytetään jalostukseen. Olisi mielenkiintoista tietää kuinka monella seuraavista on ollut kitalakihalkio ja kuinka monilla ennen Ticoa? Niitä kun ei koiranettiin merkata eikä siihen lopetettuja pentuja rekata... Lisäksi Ticolla puhkesi myöhemmällä iällä epilepsia. Tämän periytyvyydestä en ole ihan varma, koska sitä ei ole kasvateilla tai niiden jälkeläisillä esiintynyt. Tietysti se voi pompata kauaskin, mistä olen surullinen. Tämä pentue, jota jo silloin pienenä lapsena osasin pitää huonona (lähinnä kuolleen/lopetun pennun takia) takia osaan nykyään tarkastella kriittisesti myös minulle tärkeitä koiria, jalostusta ja harrastuksia ajatellen. Olihan se mullekkin vaikea myöntää, että meidän koiraa ei olisi pitänyt käyttää jalostukseen, kun kaikki kaverit olivat niin ylpeitä, että meillä on oikeen jalostusuros...

Nykyään, kun joku ystäväni kiikuttaa silmieni alle koiran tai valokuvan koirasta ja sanoo, että tämän pennun kun saisi. Kysyn: Miksi? Mitä annettavaa tällä koiralla on? Miksi tämä olisi keskitasoa parempi? Usein mulle vastataan: NO kato ny, sillähän on A:n lonkat ja 0:n kyynärät!!! Katson tuota ihmistä ja säälin...Voi sinua tietämätöntä. Kyllä mäkin näin ajattelin, 12-vuotiaana kun parhaan kaverini kanssa katseltiin koiranetistä kivoja seehvereitä sillain tän suvussa on vaan yhet C-lonkat ja pidettiin tyyliin bileet... voi meitä.

Viime vuonna koin aikamoisen oivalluksen, kun rupesin _tosissani_ etsimään minulle sopivaa pentua. Katsoin ilmoituksia ja tarkistin silloista vaatimuslistaa:

terveet vanhemmat = A:lonkat, korkeintaan toisella B:t, 0:n kyynärät, terveet silmät
kuvat = kivan väriset, lihaksikkaat koirat jotka omaavat kivan linjan (ei merleXmerle yhdistelmiä)
harrastukset = tuloksia kaikista haluamistani lajeista ja valio plussaa
koiranet = suvun huonoimmat lonkat kork. C:t ja kyynärät 1:set. Indexsit yli 100 ja yli 50 (en siis tiennyt mitä ne blubit tarkoittaa, kuhan tiesin miten niiden piti olla...
"kiva" kasvattaja = löytyy googlettamalla kivoja kuvia siitä ja koirista, mahdollisia yhteyksiä harrastusseuroihin tai muuhun koiramaiseen toimintaan.

Lueskelin vanhoja postauksiani ja mm. tälläisiä ajatuksia minulle tulevasta koirastani:

" Aktiivisuus ja miellyttämishalu on aina kiehtonut", "käyttöominaisuuksia", "Tahdon aktiivisuutta,älykkyyttä,nopeutta, ketteryyttä,miellyttämishalua ja sosiaalisuutta, sekä tietynlaista terävyyttä", "ulkomuodoltaan sopusuhtainen", "Korvat mieluiten pystyt tai ruusukorvat", " Turkki ei saa olla liian pitkä,muttei täysin siilikään. Siinä pitää olla jonkun verran harjattavaa,mutta se saa silti pysyä helposti puhtaana. Puolipitkä karva tai lyhkäisempikin on paras", " Koira ei saa olla suuri eikä pieni. Keskikoko tai vähän sitä isompi kelpaa. Viimeiseksi tärkein-koiran pitää olla terve!"

Mä en todella tiiä, mitä oon aatellu... Mutta hei Jenna oli pieni ja tietämätön! Sitten otin yhteyttä kasvattajiin, onneksi voi ONNEKSI en ollut näin tyhmä ja kirjoittanut tuota... Olin vielä tyhmempi ja kirjoitin koko elämänkertani! Mahtavaa Jenna, mahtavaa! Toivottavasti asianomaiset ei muistele pahalla... Sain kyllä kiltit vastaukset, joissa todettiin ystävällisesti että nyt ei ole pentuja, mutta ollaan yhteydessä kun tulee ja saat sillä välin kerättyä vielä lisää kokemusta bordercollieista!

No.. Sittenhän minä tyttö rupesin oikeen perehtymään. Kovasti perehdytystä koirien jalostukseen ja kasvatukseen sain maailman parhaalta agilitykouluttajalta Heidiltä. <3 Kiitos hänen sain kuulla erittäin oleellisia asioita käytösongelmien periytyvyydestä kuten esimerkiksi siitä, mikä merkitys emän arkuudella on pentuihin. Lisäksi hän syvensi ja laajensi tietämystäni yleisesti kasvatuksesta ja jalostuksesta. Myös muut harrastajat, kasvattajat ja koirien omistajat auttoivat minua ymmärtämään tätä laajaa kokonaisuutta. Haluan nostaa Wilman kasvattajan Jaanan esille. Sain hänen blogi kirjoituksistaan ja ajatuksistaan valtavasti! Myös eri luennoijat ja kasvattajat lähiaikoina (viimeisen puolen vuoden jaksolla) ovat olleet merkittäviä lähteitä minulle. (nostan Juha Karesin ja Marikan)

Tällä hetkellä osaan ajatella koirien kasvatusta ja jalostusta laajana kokonaisuutena. On totta ettei tämä ole mitään ydintiedettä, mutta ei perimä ole yhtään niin simppeli asia kuin voisi olettaa. Monet eri seikat ja tekijät vaikuttavat siihen, mitä syntyy. Tulevaisuudessa haluaisin kasvattaa terveitä bordercollieita, jotka pystyvät palvelemaan tehtävässä (paimennus) johon ne on jalostettu alunperin. Lisäksi haluaisin kuitenkin koiria, jotka eivät ole alusta tai ääniherkkiä ja omaisivat suuren moottorin muihin harrastuksiin, kuten hakuun, agilityyn ja mahdollisuuksien mukaan jokaisen harrastajan mieltymään lajiin (lukuun ottamatta rotukohtaiset lajit kuten esim. suojelu). Ennen kaikkea koiran täytyy olla tervepäinen ja tasapainoinen. Heikkohermoiset koirat eivät tule kysymykseenkään. Epilepsiaa sairastavaa koiraa en edes voisi ajatella käyttäväni jalostukseen. Haluaisin myös olla tietoinen ks. suvun epilepsia koirista jos niitä on paljon ja se näyttää olevan selkeästi periytyvää hylkäisin koiran myös jalostuksesta, epilepsia koira ei ole kenenkään etu.

Ulkomuoto ei ole minulle yhtään se ja sama. Rakenteen täytyy olla kestävä, silmällä pitäen työkäyttöä. Karvapeitteen tehtävä on lähinnä pitää koira lämpimänä, väri tai pituus ovat toissijaisia seikkoja tämän asian kanssa. Kaikenlainen ihottuma ja hilseily kertovat streesin (heikkohermoisuuden) lisäksi myös huonosta karvapeitteestä, mikä tulee huomioida. Silmien tulee olla terveet ja kuulon normaali, korvien asennolla ei ole väliä, kunhan ovat asettuneet oikeaan paikkaan eli päähän. En halua OCD koiria, joten tämän tutkiminen on minulle välttämätöntä suvun kanssa. Lonkat ja kyynärät saisivat tietysti olla sitä parhainta, mutta niiden kanssa on helpointa joustaa jos kaikki muu on kunnossa.

Koira saisi olla takaa paremmin kulmautunut ja ylälinja voisi olla parempi. Huomaa korostunut otsapenger ja trimmattu turkki. Erittäin rodunomainen yksilö... kröhöm...

Hyvin kulmautunut, hyvät linjat omaava, oikeanlainen karvapeite ei ylikorostunutta otaspengertä. ERIttäin rodunomainen yksilö. Huomioi auspai!

Tiedän, että en voi saada täydellistä koiraa eikä yhdellä tai kahdella yhdistelmällä muokata bordercolliesta haluamaani koiraa. Itselleni tärkeintä on, että löytyy ihmisiä, jotka jakavat ajatukseni ja täten ovat kiinnostuneita pennuista. Mahdollisia sijoituskotejakin haluaisin ennen kuin edes rupeaisin ajattelemaan pennutusta. Hetkonen ennen pennutusta tarvitsen sopivan emän ja vielä isänkin... Siispä...

Emää valitessa haluan huomioida sen, että se on luonteensa puolesta juuri oikeanlainen. Siitä ei lähdetä juostamaan. Emän käytös vaikuttaa suuresti pentuihin.Luonteeltaan arvostan luoksepäästävää, avointa, rauhallista, hyvähermoista, kärsivällistä ja älyä omaavaa emää. Ikää emällä täytyy olla sukukypsyyden verran vähintään ja luusto kuvat plakkarissa. Emän kohdalla voisin harkita pennuttavani jopa C-lonkat omaavan nartun jos suvussa on kuitenkin hyvä lonkkaista koiraa ja isän suku tulee tässä vastaan. A:than ovat optimi tietysti enkä näe B-lonkissakaan ongelmaa jos C-lonkka kohdan kriteerit täyttyvät edes osittain. OCD:n tulisi olla pois suljettu ainakin tiedettävän sukutaulun mukaan ja silmät, CEA/CH, TNS,CL tulisi olla tutkittu normaaleiksi.Epilepsia täytyy myös olla pois suljettu niin ks. nartulta, kuin sen suvustakin mahdollisimman laajan selvityksen avulla. Harrastus meriittejä tahdon löytyvän myös nartultani. Usein näkee, että narttu on "vain" joku tavallinen pulliainen ja uros se kuka omaa ne KVA TVA ja AVA- tittelit. Miksi pennuttaa narttua jos ei itsekkään tiedä onko siinä harrastusmateriaalia? Kiire ei pitäisi olla, eihän? Joten ensin voisi hommata jotain, millä todistaa myös nartun harrastus soveltuvuus?

ERIttäin kauniit ja puhtaat liikeet omaava auspai!

Kun käsissäni olisi hyvä narttu alkaisi uroksen haravointi. Koska uroksia on pilvin pimein yleensä tarjolla uskon voivani löytää juuri oikeanlaisen, paljolti tinkimättä. Ja jos en miksen vaan jäisi odottelemaan, että sellainen löytyisi? Miksi luoda B-kamaa, kun voi saada A-luokkaa odottamalla hekten ;) Uroksen tulisi täydentää nartun ominaisuuksia ja paikata puuteita mahdollisimman osuvasti. Luonteeltaan uroksen tulee olla avoin, luoksepäästävä, itsevarma, terävä ja hyvän vietin omaava koira. Sekään ei saa olla huono hermoinen tai turhan itsenäinen. Urokselta saisi löytyä näyttöä tai voisin myös jäädä odottelemaan tätä näyttöä jos kaikki aineet siihen olisi nähtävillä. Luuston täytyisi olla mahdollisimman terve ja lonkat, kyynärät, silmät, OCD, CEA/CH, TNS,CL tulisi olla normaalit ja tutkittu. Epilepsian kanssa sama linja, kuin nartullakin. Sukusittarissa toki pyrkisin 0%, mutta asian kanssa olisi helpompi tehdä poikkeus kun esim. selkävikaisen. Kunhan varmistetaan, että seuraavassa sukupolvessa siittari on taas 0%. Näkisin uroksen myös mielelläni paimentamassa tai muussa toiminnassa. Kun löytäisin sopivan uroksen olisin valmis tarjoamaan uroksen omistajalle joko pentua tai yhden pennun hintaa korvaukseksi+ astutus maksu ja mahd. matkustuskulut, sekä pullakahvit!

heelloou bitchees...

Jos kaikki nämä täyttyisivät käsissäni olisi olettevasti luustoltaan terveitä, hyväpäisiä penneleitä jotka voisin myydä ylpeydellä uusiin tarkkaan valittuihin koteihin. Sitten saisin kivoja päivityksiä, kun pennut kasvavat ja kuvia joka kuukausi rakenteesta ja tokoiluista, paimenteluista ja muista. Sitten päälle vuoden iässä kaikki saisivat huippu luustoarvosanat kennelliitolta ja kahden vuoden iässä jokainen olisi jo jonkun lajin valio. Sitten rupeisin valkkaamaan muutamat suvun jatkajat ja ylpeänä seuraisin kuinka kaikki menisi niiin täydellisesti.. KRIISITISSSHH...

Paluu oikeeseen maailmaan. Täydellinen yhdistelmä on lähes mahdoton, aina on joustettava _jostain_ ja mitä tahansa voi tapahtua astutuksen, tiineyden, synnytyksen, pentuajan, luovutuksen jne jälkeen! Ja SILTI haluan kasvattajaksi :) Ensi vuoden puolella pääsen SKL:n kasvattajan peruskussille, mistä olen todella innoissani! Sieltä sitten taas uusia ajatuksia! Sitä ennen jatkan perehtymistä erilaisiin sairauksiin, yhdistelmiin ja epäkohtiin, sekä tutkailen omia tavoitteitani ja ajatuksiani, hauduttelen suunnitelmiani ja otan vastaan, mitä elämä tuo! Tässä teille pintaraapaisu ajatuksistani (: