Rodo. Oikea nimi ainakin aluksi oli Frodo, u know niinkun Hobitissa... mutta koska oikeat laiskimukset Jenna ja Kaisli eivät jaksa sanoa sitä yhtä kirjainta muotoitui siitä Rodo. Harvemmin sitä kyllä tällä nimellä kutsutaan, yleensä se on vain "hei nyt" tai "lopeta". Hyvinä päivinä Setämies tai Raivoapina. Mulle usein R-man tai mr.R, oman ja mun elämäni sankari... Arjessa Rodo on tuota, helppo. Useimmiten sitä ei edes huomaa, paitsi jos avaat jääkaapinoven. Silloin saatat nähdä musta-valkoisen vilahduksen ja hyvässä lykyssä joskus jos onni käy nakkipaketin, usein vain kohdan, jossa nakkipaketti on sen kidassa... Eipä siinä, hyvä ruokahalu on aina plussaa. Motivoidahan tän voi, vaikka pikkukivillä, kirjaimellisesti se tykkää juosta niiden perässä ja on aina yhtä hauska katsoa hölmistynyttä ilmettä, kun se tajuaa sen olleen "vain" kivi, mikä sitä kohti lensi... Niin ja yhden asian voisin korjata, kun aamulla herätyskello soittaa olis ihan kiva, jos R arvostaisi torkutusta eikä nuolisi mun naamaa.
Harrastuksissa se on monipuolinen. Joskus mun puolella, joskus ei. Usein ei. Aksassa se on tosi itsenäinen. Suorittaa mielummin yksin, kun mun kanssa. Ei sitä haittaa jos mä jään maaliviivalle, siellä se rallaa menemään onnellisena ja varmana radasta, ainakin se irtoo hyvin. Treeneissä se onkin tosi hyvä, mutta jos sen sattuu viemään kisoihin niin vitonenhan sieltä tulee, en mä tiedä mikä vitosen kirous tossa koirassa on.. Canicrossissa se on tosi nopea. Alussa se vetää niin, että lennän naamalleni ja raahaudun 10m perässä ja sitten se hölkkää tiellä ja ajattelee "run bitch run", tykkään. Nopeet lähdöt on se meidän juttu.
Sain R-manista vähän pentukuvia sen edelliseltä omistajalta Moonalta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)