Troilus käyttäytyi paikanpäällä enemmän ja vähemmän huonosti. Se veti hihnassa, mitä ei oo pitkään aikaan mulla tehnyt. Se ei onneksi itkenyt eikä hyperventiloinut vaan keskitty tuijottamaan lampaita.
Mentiin pienempään aitaukseen ja Troiluksella laahasi hihna mukana. Marika oli ensin apuna, mistä olen todella kiitollinen, sillä sain siitä huimasti itse luottamusta. Kun lähdimme tekemään vauhti oli liian kova ja liian paljon tapahtui sama aikaan. Yritin lukea Troilusta ja olla jäämättä lampaiden alle, sekä pysyä pystyssä. Kolme kertaa kaaduttuani ja muutaman kerran lauman hajotettuani meno alkoi tuntua ja vähän paremmalta. Lopettiin hyvään ajoon ja menttiin tauolle.
Toisella kerralla molemmille oli suurin piirtein selvillä, kuinka ajo tulisi tapahtumaan. Tein tiukkojakin käännöksiä ja Troilus toi lampaita hyvin mulle ja alkoi pysymäänkin paremmin takana. Aidalta haettaessa sitä piti kunnolla patistaa, mutta muuten oli tyytyväinen. Eivät hajonneet toisella kerralla kuinka pari kertaa :D
Paluumatkan kohokohta oli HESBURGER <3 Se ois ens vkolla uusiks ;)
ihania nuo kuvat :)
VastaaPoista