Minä pikku plikkana (4-5.v) tapasin naapurin wuffen, joka vaan sattui olemaan bc. Leikin sen kanssa pihalla ja se haki mulle keppiä. Kun äiti sitten meni Ticon (kpv.) kanssa agilityn alkeiskurssille siellä oli paljon rodun edustajia. Olin ihan myyty, kun näin ohjaajat ja nimen omaan bordercolliet kiitämässä pitkin rataa. Koira ja ohjaaja olivat yhtä. Se oli semmoinen AHAA-elämys mitä en ole itse vielä kokenut...
Ajattelin, että miten kummassa nuo koirat pääsevät noin hemmetin kovaa?! Ihailin kuinka ne käyttivät koko kroppaa apunaan, kuinka ketteriä ja niin tyytyväisen näköisiä ne olivat. Kuinka maalissa ne hyppäsivät omistajiensa syliin ja nuolivat naaman puhtaaksi. Sen jälkeen tunnistin rodun bordercollie.
Luin kirjoista paljon tästä rodusta ja katselin kuvia ukin koneelta, sekä tietenkin videoita youtubesta. Olin tällöin 6-vuotias ja hurahtanut täysillä näihin pikku moottoreihin. Inisin, kuinka halusin bordercollien, mutta äitini lähinnä nauroi minulle ja tyrkkäsi Ticon hihnan käteen. Leikin usein, että Tico oli bordercollie ja pakotin sen hyppimään kaiken maailman risujen yli... Toiveajattelua.
8-vuotis synttäreinäni tätini Helena toi koiransa mukanaan. Hänellä oli spanieleita ja bordercollie. Leikin koiran kanssa pihalla ja paijailin sitä, tiesin etten ikinä haluisi mitään muuta. Lenkeillä aina pysäytin bordercollieiden omistajat ja pyysin saada rapsuttaa koiraa, eihän pikkutytölle voinut ei sanoa? (; Suunnitelin tällöin parhaiden ystävieni kanssa kuinka muutamme samaan asuntoon ja alan kasvattaa bordercollieita :D
9-11.v aloin harrastaa agilityä. Se alkoi pihan esteistä ja huips, kohta olinkin jo hallilla. Iitussa silloisessa elämänkumppanissani oli 50% bordercollieta, mikä oli minulle suuri voitto. Iitun omistajalla oli myös bordercollie (KAISLA!) jota ihailin varsinkin silloin, kun hain Iitua Kaislan ollessa pois kotoa. Usein vain katselin sitä ihastuksissani ja juttelin sille kuin se olisi maailman 8.ihme. (RODO!)
Iitun kuoltua olin niin maassa... ajattelin jättää koirat kokonaan. Mulla oli silloin myös joku väliaikainen sakemannikausi ja kun tajusin niiden olevan ihan vääriä koiria mulle olin enemmän harmissani- mistä löytyisi se oikea rotu? Sitten Indin myötä tajusin, että siinähän se on ollut koko ajan ollutkin ihan silmieni alla. Tämä pieni bordercollie narttu näytti niiden harrastuspuolta.
Sitten kuvioihin tuli Rodo, joka on tähän mennessä opettanut minulle eniten bordercollieista ja sen avulla olen päässyt sisään niiden maailmaan. Myös Wuul on ollut loistava esimerkki tämän rodun monipuolisuudesta. En voi olla kuin kiitollinen Troiluksesta, jonka avulla olen selvittänyt mitä haluan siltä omalta bortsultani. Bonikin oli itselleni suuri kokemus tänään. Näiden koirien ansiosta olen löytänyt rodun, jota tuskin tulen koskaan vaihtamaan. Siinä on kaikki mitä haluan. Siinä on kaikki mitä tarvitsen. Se on siinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)