HYVÄ PAHA SUOJELU

(Kerrankin löysin kivan pätkän,jonka kirjoitan kokonaisuudessaan tänne eli KOIRAT-lehti Nro 1/2013)

HYVÄ PAHA SUOJELU

KOIRAURHEILULAJEISTA SUOJELU HERÄTTÄÄ SUURIA TUNTEITA. LAJIA HARRASTAVILLE KYSE ON ELÄMÄNTAVASTA, TOISTEN MIELESTÄ LAJIA EI TARVITTAISI LAISINKAAN.

Teksti: Elina Noppari
Kuvat: Tapani Romppainen

Moni pitää suojelua koiraurheilun kuningaslajina,sillä se mittaa koiran henkistä ja fyysistä kanttia. Lajin harrastajat pyrkivät usein kansainväliselle huipulle ja harjoittelumäärät ovat sen mukaiset. Suojelusta tulee elämäntapa ja intohimo.

Kuitenkin jotkut koiraihmiset ajattelevat,ettei lajia tarvittaisi lainkaan. 2000-luvun alussa valtionneuvosto käsitteli kansanedustaja Marjaana Koskisen ehdotusta kotikoirien suojelukoulutuksen kieltämiseksi. Koskinen vertasi suojelukoiraa luvattomaan aseeseen. Vaikka ehdotus ei tuolloin edennyt, viimeisen vuosikymmnen ajan lajista on käyty tunnepitoista keskustelua.

Tänä talvena asia pulpahti uudelleen esiin, kun Maa-ja metsätalousministeriö asettama Seura-ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta julkaisi sidosryhmä keskustelun,jossa todettiin että sellaisia purukokeita,joissa koira ´opetetaan puremaan ihmistä` tulisi tarkastella kriittisesti.

Miksi lajiin suhtaudutaan vastakkaisilla tavoilla? Kysyimme asiaa sekä lajin harrastajilta, että sitä kritisoivilta.

HAITAT PITÄÄ MINIMOIDA

Nettikeskusteluissa Seura-harrastuseläinten neuvottelukunnan kirjoitus tulkittiin pyrkimykseski ujuttaa Suomeen suojelukielto. Toimikunnassa koiratoimintaa edustava, Suomen Kennelliiton valtuuston varapuheenjohtaja Mika Leppinen kuitenkin vakuuttaa, ettei kiellosta tai edes pyrkimyksestä siihen ole kyse. Leppisen mukaan toimikunnan tarkoitus on katsastaa harrastusmuotoja eläinsuojelulain ja eläinten hyvinnoinnin näkökulmasta, niin että ne aiheuttaisivat eläimelle mahdollisimman vähän vahinkoa.

"Kyselyyn on kirjattu näkökulmia,joita on noussut toimikunnan keskusteluissa.Suojelu on yksi lajieista ja koemuodoista,joihin paneudumme tulevaisuudessa,mutta asiassa kaivataan asiantuntijoiden alustuksia."

"Tarkastelemme keväällä,miten muitakin lajeja voitaisiin harrastaa niin,että minimoidaan eläimelle aiheutut haitat.Tämä ei koske vain suojelua, vaan esimerkiksi agilityssä tulee huomioida,että jos koiraa ei lämmitellä ennen suoritusta,loukkaantumiselle on suuri riski.Kiinnitämme huomiota myös siihen,miten eläinlääkäripalvelut on koirakilpailuissa järjestetty."

KÄYTÖSTÄ EI TARVITA

Yksi suurimmista huolista,jota suojeluun liitetään on se,että suojelukoira saattaisi toteuttaa käytöstään muualla kuin treenikentällä. Koirien puremista tehdyt uutiset kiihdyttävät tälläistä puhetta, vaikka osalliset eivät olisikaan suojelukoiria.

"Tälläinen riski on olemassa, jos joku arkielämän tilanne muistuttaa harjoittelutilannetta eli käytännössä koira voisi silloin purra ihmista",toteaa eläinkäytösneuvoja Jaana Pohjola. 

Pohjola itse suhtautuu suojeluun kriitisesti eikä ymmärrä, miksi lajia harrastetaan, koska tavallinen ihminen ei tarvitse sellaista koiran käytöstä vapaa-ajallaan.

Pohjola huomauttaa,että laji on koiralle fyysisesti ja psyykkisesti kuluttava. "Jotta koirat purisivat hihaa, ne lietsotaan kierroksille.Kun ne vedetään kierroksille,seuraa hallinta-ja irrotusongelmia. Koira,joka ei irrotakkaan käskystä,on mielestäni vaarallinen.Jatkuva korkeassa vireessä toiminta luo koiralle pitkäkestoista stressiä. Koira voi alkaa tuhota kotona paikkoja pureskelemalla rauhoittaakseen itseään ja alkaa reagoida kiihtyneesti autossa joka kerta kerralta aikaisemmin, kun mennään treenikentälle",Pohjola listaa.

VALVOTTUA TOIMINTAA

Palveluskoiraliiton puheenjohtaja Tapio Toivola on kuitenkin jyrkästi erimieltä siitä, että suojelukoirat olisivat vaarallisia.

"En tiedä,että suojelukoulutettu koira olisi käyttäytynyt agressiivisesti ihmistä kohtaan. Sen sijaan tiedän monia ihmisä purreita koiria,joita ei ole suojelukoulutettu. Tämän logiikan mukaan jokainen koira tulisi suojelukouluttaa",hän kärjistää.

"Suojeluharrastajat harjoittelevat yleensä paljon enemmän kuin muut harrastajat. Näin heidän koiransa ovat erinomaisesti hallinnassa." Toivola korostaa, että suojelu on kontrolloiduin koiraurheilumuoto.

"Saksanpaimenkoiraliitto ja Palveluskoiraliitto kouluttavat harjoituksia vetätvät maalimiehet- koulutus kestää vuosia.Laji on FCI:n hyväksymä ja suosituin koiraurheilulaji maailmassa. Suomessa kokeissa käyvät harrastajat lunastavat lisenssin,joten harrastajat ja kouluttajat ovat liiton tiedossa."

Toivola myöntää,että suojelussa voi tapahtua haavereita. Esimerkiksi koiran niska- tai lanneranka voi vahingoittua törmäyksessä, mutta hänen mukaansa onnettomuudet ovat kuitenkin harvinaisia. "Ja pitää muistaa, että muissakin lajeissa koira voi loukata itsensä. Haku- tai metsästyskoira voi metsässä juostessaan loukkaantua. Koiran kannalta on kuitenkin aina hyvä,että sen kanssa harrastetaan-sitä ei voi sulkea kaappiin."

KOIRA EI PURE IHMISTÄ

Palveluskoiraliiton maalimiestoimikunnan puheenjohtaja Jari Laakso haluaa ensiksi korjata oletuksen,että suojelussa koira purisi ihmistä. "Se on ehdollistunut puremaan vain maalimiehen suojaihihaa. Harjoituskentällä voi olla lapisa, eikä meidän tarvitse pelätä, että koira kohdistaisi toiseen henkilöön kuin maalimieheen."

Laakso pohtii,että hihaa pureva koira saattaa synnyttää mielikuvan vihaisesta hurtasta."Suojelu ei kuitenkaan tee koirasta vihaista ja koirien luoksepäästävyyttä testataan kokeissa jatkuvasti.Voin käsi sydämmella sanoa,että useimmat suojelukoirat ovat ihmissosiaalisia ja avoimia. Sopimattomat koira ja ohjaajat karsiutuvat pois."

Suojelu on alun perin ollut saksanpaimenkoirien jalostusta ohjaava laji. Tuomari näkee kokeessa paljon koiran ominaisuuksista ja koulutettavuudesta. Laakso huomauttaa, että suojelun kieltäminen olisi lyhytnäköistä,sillä viranomaiset ostavat koiransa samoilta kasvattajilta kuin harrastajatkin. "Jos laji lopetettaisiin, myös virkakoirien saatavuus vaikeutuisi."

HYVÄ KOIRA PÄRJÄÄ MONESSA

Suojelukoulutettuja koiria karsastetaan joskus myös muiden koiraharrastajien parissa,sillä ajatellaan, että ne voivat olla arvaamattomia. Pitkänlinjainen suojeluharrastaja, moninkertainen MM-edustaja ja käyttölinjaisten malinosien kasvattaja Susanna Korri kuitenkin huomauttaa, että hyvästä koirasta on moneen.

"Jos suojelukoira yrittäisi purra jotain muuta kuin suojahihaa, on koulutuksessa epäonnistuttu. Monilla kasvateillani on tulos suojelun kolmos luokasta, ja sen lisäksi ne ovat menestyneet esimerkiksi pelastuskoirapuolella."

Korri on vanhan kilpakoiransa kanssa tehnyt tuloksia muissa lajeissa suojelu-uran päätyttyä. Hän epäilee, että kritiikki nousee siitä, ettei lajia tunneta.

"Kun ihmiset osallistuva lajiesittelypäiviin,heidän ajatuksensa yleensä muutuvat.Suojelussahan koira leikkii taisteluleikkiä maalimiehen kanssa. Koiralta kysytään itsevarmuutta, joten aggressiivisen epävarmat koirat eivät lajissa pärjää. Suojelun myötä koiran itsevarmuus vielä kasvaa, joten ne eivät yleensä edes koe arjen tilanteita uhkaavina",Korri toteaa ja kertoo, että heidän kotonaan suojelukoirat elävät normaalia lapsiperhearkea treenien ulkopuolella.

Koira itse harrastaa suojelua siksi,että se on agilityn lisäksi laji, jota koirat rakastavat. "Samalla tavalla kun agilitykoira tulee villiksi innosta nähdessään esteet, suojelukoira syttyy nähdessään maalimiehen hihoineen.Koiran innosta syttyy itsekkin."

LAKU VALITSI LAJIN

Suomen eläinkoulutuksen eläinkouluttaja Mervi Niemi päätyi suojeluharrastajaksi samasta syystä: "Koira valitsi lajin! Koiran intoa tähän puuhaan ei voi ymmärtää ennen kuin sen itse näkee."

Niemen belgianpaimenkoira on ensinmäinen suomalainen lakenois, jolla on suojelutulos. Niemeä kiehtoo suojelussa koiran äärimmäiset tunnetilat ja niiden yhdistäminen tekniseen osaamiseen ja hallinan rakentamiseen.

Suojelua kritisoidaan usein kovista koulutusmenetelmistä. Niemestä kriitiinen ja avoin keskustelu on periaatteessa hyvä asia, olipa laji mikä hyvänsä. Hän ei ota kantaa muiden käyttämiin menetelmiin,mutta tuo esiin, että kaikkai lajeja voi kouluttaa koiralle eri tavoin. Hänen koulutusidealogiansa nojaa eläinystävällisiin menetelmiin.

"Itse käytän avustajia ja koulutan koiralle sujuvia käytöksiä, ennen kuin vien ne maalimiehelle. Suojelukentällä koiran pitää esimerkiksi lopettaa maalimiehen vartiointi ja tulla sivulle käskystä. Harjoittelemme sivulle tuloa ensin avustajan kanssa, joka leikki koiran kanssa patukalla tai purutyynyllä. Kun näiden leikkien lopetus ja sivulletulo onnistuu, teemme saman korkeassa tunnelmassa maalimeihellä."

Niemi kokee olevansa turvallisissa käsissä ja kehuu koiransa maalimiestä Rami Leinoa:
"Hän on lukenut koiraani äärimmäisen taitavasti." Niemestä suojelu ei silti ole kokemattoman ohjaajan laji. "On hyvä jos ohjaajalla on jo itsellään ajatus koiran koulutuksesta."

SUOJELUKOE:
-Koulutustunnut IP1,IP2 tai IP3
-Koostuu kolmesta osiosta:A:jälki,B:tottelevaisuus ja C:suojeluosuus
-Peltojäljen pituus on 300-800 askelta ja sen varrelta ilmaistaan 2-3 käyttöesinettä
-Tottelevaisuusosio on sama kuin muissakin suomalaisissa pk-lajeissa
-Suojeluosiossa koiran on torjuttava maalimiehen hyökkäykset ja pakoyritykset puremalla suojahihaan.Koiralta vaaditaan erinomaista tottelevaisuutta ja irrottamista ohjaajan käskystä.
-Jokaisesta osiosta voi saada 100 pistettä
-Suojelukoe on kansainvälinen koemuoto ja etenkin saksanpaimenkoiran jalostusta ohjaava koe.

KUVAT LEHDESTÄ,ANTEEKSI LAATU ;))