Wilmuska!

Eilen olin pienen rakkaan ikuisen pentuni luona! <3 Eli siis kaikki tätä blogia ennen lukeneet tietävät kysessä olevan Wilma, tervetuloa uudet lukijat! :) Toi hirveesti muistoja mieleen, kun eilen menin busseilla Härmälään, ei oo Tampereella kauniimpaa, kun Härmälänranta lumisateessa! Ovella muistin unohtaneeni avaimet kotiin, mikä ei toisaalta ollut pahenevalle dementialleni mikään yllätys. Onneksi Minna oli kotona. Heti, kun ovi aukesi syöksyin Wilman luo, että mulla on ollut pientä ikävä! Mut syötettiin tottakai ensimäiseksi ja sitten piiitkästä aikaa yhdessä pihalle. Valitsin lenkki kohteeksi meidän vakkari Härmälän saaren.

Wilma oli tosi kivasti koiran tullessa vastaan ja pysyi hienosti vapaana. Olen tosi ylpeä tuon kehityksestä! Hihnassa vetäminenkin on muisto vain. ;) Istuskeltiin pitkään kalliolla ja katseltiin maailman menoa, niin pysäyttävän täydellinen hetki. Pimeä alkoi jo hiipimään joten päätettiin palata takaisin, lunta pyrytti täysillä ja tuli niin jouluinen fiilis. Sisällä temppuiltiin ja tokoiltiin. On neito vaan niin pätevä, opetin sen tulemaan myös jalkojen väliin ja kiertämään tuolia. Sain jo joululahjat, jotka tottakai malttamattomana avasin heti kotona, kun Minna heitti mut. Kiitos vielä tätäkin kautta!

ps.Wilma syös nyt ensinmäisen epilepsia lääkkeen lisäksi toista, jotka eivät oikeen meinaa tehota. Se myös kakoo hengästyessään. Aika saman lainen diagnoosi, kuin meidän Ticolla. Toivotaan parasta!